ITÄMAINEN MATKA. JÄÄHYVÄISET KREIKALLE.
Reading edition
"Katkeria kyyneliä vuodattaen — ensimäiset kuin olen Kreikassa itkenyt — jätin tämän paikan. Sitä Lazarusta, jonka täällä näin, en saata unhottaa koskaan, sen tunnen, enkä tahtoisikaan sitä tehdä. Vaan itkien tahtoisin laskea hänen rikkaiden ovien eteen, noiden kreikkalaisten isänmaallisten kynnyksille, jotka Wien'istä, Taganrog'ista, Lontoosta ja Parisista lähettävät rikkaita lahjoja isänmaahansa yliopistojen ja koulujen rakentamiseksi; tahtoisin heidät kantaa kuninkaan ja kuningattaren eteen kysyen, eivätkö voisi kerran vuodessa suuret juhlakemunsa muuttaa — spitalisten leiväksi ja hoidoksi? Tahtoisin kolkuttaa rikkaiden luostarien oville ja kysyä, eikö heillä olisi kylläksi tavaraa antaaksensa enemmän spitalisille köyhille."
* * * * *
Nämä kyyneleet eivät voineet kuitenkaan poistaa Fredrikasta sitä valtavaa ilon ja toiveen tunnetta, jonka Kreikan maa ja kansa hänessä herätti. Mielialaansa selittää paraiten hänen jäähyväissanansa:
"Voi hyvin, ihana Hellas! saartesi seppelöimällä — jommoisena sinua vastakin tahdon katsella —, ja sinä vapautta rakastava, tiedonhaluinen, ahkera kansa, jalona ja jalostuttavana siteenä Lännen ja Idän välillä. Muinoin kannoit sinä Europalle, mitä Aasia sinulle oli antanut ja sinä itsenäisesti olit muodostellut. Nyt on vuorosi Europan täysikypsät hedelmät jakaa Aasialle. Se klassillinen sivistys, se kauneus ja monipuolinen viljelys, jonka sinä muinoin maailmalle annoit korkeimpana lahjanasi, sen voitat sinä itsellesi nyt uudestaan, mutta ei enään korkeimpana aarteena, vaan välikappaleena korkeampaan, yleisempään, inhimillisempään tarkoitukseen."