VAARALLINEN MARJA.
Reading edition
Heinissä mansikainen viekasteli, Sen posket uhkuin hohti purppuralle. »Nyt poimin sun!» näin kuiskin veitikalle Ja vastaukseks tää vaan hymyeli.
Jo halu sormiani syyhytteli — Tuo kuinka maistuneekaan makealle! Vaan ensin silmäsin sen lehtein alle — Kyy siellä hyppystäni väijyskeli.
Ain' yhä hohtaa marja heinissänsä, Viehättävämp' on vielä entistänsä Ja miettinee: »sun kyllä vielä hurmaan.»
Vaan minä? Entistäni tulisemmin Mä marjaa silmin hyväilen ja lemmin — Mut en mä hyppystäni pistä turmaan.