PÄIVÄ NOUSI.
Reading edition
Päivä nousi. Lähteen partahalla Kukka kaino kastehelmen itki, Luonto heräsi ja sirkutusta Kuului niityn heinikköä pitkin.
Päivä nousi. Niityn mättähällä Nuoret istui siellä vieretyksin — Vaiti istuivat, ei tunteitansa Vaihdelleet he edes silmäyksin.
Päivä nousi. Kohtasivat viimein Nuorten silmäykset toisiansa; Kainostellen hämillänsä Liisa Silloin liinaan peitti kasvojansa.
Päivä nousi. Kainostellen päivää Marja punastui ja sukelteli Heinikköön — niin Liisan poskuvilla Liinan alla puna leimueli.
Päivä nousi, kirkas päivä nousi. Niinkuin kypsä marja hohti silloin Liisan poski — mutta eihän Perttu Rakastakaan raakuleita milloin!