ULKOMAAN MAGYAREILLE.
Reading edition
(Petöfi.)
Voi te paiseet ruumiiss' isänmaani! Mitä teistä virkkaa vois? Jospa tulta oisin, teidät tyynni Polttain kaluaisin pois.
Tult' en ole enkä liekin kieli; Mut on teräv' ääneni. Kirousta vaan se huutaa teille, Kirousta yhäti.
Niinkö maallamme on aarteit', ettei Siihen kaikki mahtuisikaan? Köyhyyttäänhän yhä tää maa raukka Sairastaa ja potee vaan.
Ja, te rosvot, minkä lääkkeeksensä Maamme hikoo tuskissaan, Se te viette epäjumalille Alttareille ulkomaan.
Isänmaa tää leipää kerjää, vaan ei Sille riitä säälinne; Verta itkee se, vaan pikarinne Viinillä te täytätte.
Isänmaahan vasta mieron sauvoin Takaisin te palaatte, Kerjäläiseltä, min siksi teitte, Vielä kerjätäksenne.
Niinkuin tästä köyhäst' isänmaasta Itsenne pois syöksitte, Helmastaan niin hauta luokoon luunne, Taivaskin niin sielunne!