SUVELLA.

Kas vaihtuvina väikkyy Ylhäällä poudan hattarat Ja lehdot alla loistavat Ja vihertelee maa! Kas laineet kuinka läikkyy, Kuin kultaisina kimmeltää! Ja taivas kantta siintävää Ylt' ilman kaarittaa! Ja raittiit tuulet ratsuillaan Ne kiitelevät matkojaan.

Nyt laitumilla karjat Ne ammuu, huijaa paimenet Ja lehtoloissa lintuset Sorjasti sirkuttaa. Ja mättähiä marjat Ylt'ympärinsä purppuroi Ja niityt, halmeet vihannoi, Tohisten tuoksuaa, Ja juhlaverhoon kukkaset Luo laaksot, ahon rintehet.

Niin kauaks' kuin vaan kantaa Nyt silmä, sauhupatsahat Ne nousee, kaskivalkeat Lyö liekit ilmahan. Ja pitkin taivaan rantaa Niin keltainen ja himmyt on Nyt siinto, auer luontohon Luo harson harmajan. Kas silmä päivän impisen Kuin katsoo alas myhäillen!

Ja vilkas elon henki Nyt kaikkialla valtailee, Sen virkeyttä nautitsee Nyt luonto suvinen. Ja mielen ihmisenki Se tenhollansa vilpastaa, Luo toivon rintaan, luota saa Pois kauaks kaiho sen. Kuin tuttu on sen suloisuus, Vaan ain' on sentään viehkee, uus!