HÄMEEN MAA.

Kas kuinka rinteet kunnasten Ne siintää etähällä, Ja laaksot verho lehtojen Vaatettaa vehreällä! Ja niityt kuinka kukoistaa Ja viljapellot aaltoaa! Soi luonto kaikkialla: Oi, tää on Hämeen maa!

Kas vetten seljät suutelee Hopeisna taivaan rantaa! Ja läikkyellen loistelee Ja saaren kuvan kantaa! Kuohussaan kosket ryöppyää, Ne louhistossa rynnistää, Ja Ahti siellä soittaa: Oi, Hämeen maa on tää!

Kas taivahalla aurinko Kuin hymyy tuttavasti! Ja kankahilla hongisto Se huokuu rakkahasti! Ja katvehessa lehdikon Luo lähde silmän taivohon; Sen luona kukat kuiskaa: Oi, Hämeen maa tää on!

Oi, kuule kuinka paimenten Soi torvet laitumilla! Etäällä kaiku kiireillen Vastailee kunnahilla. Niin ruusut lännen ruskojen, Kuin hohto aamun koittaren Ilmoittaa ihastuttain: Tää maa on Hämehen!

Oi, Suomen sydän, Hämeen maa! Miss' on sun vertaisesi? Mik' on niin armast', ihanaa, Kuin sinä lapsillesi? Miss' ääni vapauden on Ain' valpas, puhdas, tahraton? — Se kaikuu sydämmissä Hämehen nuorison.