ORVON-KUKKA.
Reading edition
(Goethe.)
Niityllä kasvoi kukkanen, Se pieni, hellä kaunonen OI' halpa orvon-kukka. Tul' nuori paimen tyttönen, Kepeesti käyden, riemuiten Sen luo, sen luo Niitylle laulellen.
Voi! mietti orvon-kukka, voi! Jos kauniimmaksi luoja loi Mun, halpa orvon-kukka, Niin neito ehkä poimisi Ja rinnallensa laittaisi, Ja niin, ja niin Tok' hetken pitäisi!
Voi toki! Neito tuli, vaan Ei häntä huomannunnakaan, Vaan polki orvon-kukkaa. Se taittui, kuihtui, kuoli niin, Vaan riemuin virkki kuitenkin: Nyt sen, nyt sen Saan kuolla jalkoihin.