ESPANJALAISIA PIKKURUNOJA.
Reading edition
I.
Yön hiljaisuus kun rauhan, tyynen tuo Ja unten helmoin kietoo kuolevaiset, Mä kurja tunnen tuskat moninaiset Ja riennän taivahan ja Klorin luo.
Ja aueta kun aamun koitar suo Idässä päivän portit purppuraiset, Saa ilmi huokaukset painavaiset Mun rinnastani vanhat vaivat nuo.
Jo päivä paahtaa kohti maata tuolta Linnastaan loistavasta taivahalla, Mä vaikeroin vaan alla tuskieni.
Tuo ilta rauhaa muille, mulle huolta. Ja turhaa hoivaa etsin vaivain alla: Ei kuule taivas, kuuro Kloriseni.
II.
Oi miekkoinen kellä On kytkimet, paulat, Oi miekkoinen kellä On kahlehet lemmen!
On montakin täällä, Kun miellyttää koittaa, Vaan tuo Marinilla Ne sulossa voittaa. Oi miekkoinen kellä On kahlehet lemmen!
On poikanen sillä, Jo sydämen ylkä, Ja hänt' ikänänsä Sen lempi ei hylkää. Oi miekkonen kellä On kahlehet lemmen!
III.
Joskuspa tyynnä, Oi aatos! siellä Sä viihdyt vielä. Nyt hehkullaan Sua polttaa lempi, Vaan vilvasempi On povi maan; Siell' lemp' ei vaivaa, Ei tuska, siellä Sä viihdyt vielä.
Mit' elo milloin Ei aikanansa Suo, kauhistuissansa Sen antaa silloin; Murheetta silloin Vaivatta siellä Sä viihdyt vielä.
IV.
Voi, kuin tuiman tuim' on neito! Ken sen luoksi tohtii, ken?
Kunnahalla kulkee neito, Karjaa siellä kaitsellen, Kaunis on kuin kukka, tuima Niinkuin meri hyrskyinen.
Voi, kuin tuiman tuim' on neito! Ken sen luoksi tohtii, ken?