HERÄTYS.

(Mikael Wörösmarty.)

Sä uskollinen maallesi Ain ollos, Magyari! Se kehtos on ja kerta myös Se on sun hautasi.

Et maailmassa muualla Sä konsaan turvaa saa; Sun elääkses, sun kuollakses on ainoa tää maa.

Tän maan es'isäin hurmehet Monasti kasteli, Ja tähän muistos pyhimmät Vuos'tuhat yhdisti.

Arpádin urhot taisteli Edestä tämän maan, Tääll' orjanikeen murtumaan Sai Hunyad voimallaan.

Oi vapaus! sun veriset Tääll' lippus liehuivat, Ja sota sorti, kalma vei Pois poikas parhaimmat.

Niin paljon vaikka kärsi maa Ja kalma paljo vei, Tää maa ei sentään sortunut, Tää kansa kuollut ei.

Maailma, kansain isänmaa! Soi huuto puolees sun: »Suo elää tahi kuolla jo Vuos'sadan sorretun!»

Niin moni sydän turhaan ei Voi vuotaa hurmettaan, Niin mon' ei rinta riutua Edestä synnyinmaan.

Ei järki turhaan, voima ei, Ei pyhin innostus Voi raueta, jos painaiskin Sen päällä kirous.

On tulevat, ja tuleekin Viel' ajat armahammat, Joit' ikävöiden kansan nyt Huokailut kohoovat.

Tai tulee, jos on tullakseen, Kuolema maineikas, Ja verisenä silloin maa Sä vaivut hautahas.

Ja haudan, kansan haudan luo kansoja kaihoon jää, Ja murhekyynel miljoonain Silmässä kimmeltää.

Ain' uskollinen ollos sä Maallesi, Magyari! Se turvasi on eläissäis, Kuoltuas hautasi.

Et maailmassa muualla Sä konsaan turvaa saa; Sun elääkses, sun kuollakses On ainoa tää maa.