KANSALLIS-HYMNI.

(Frans Kölcsey.)

Herra taivaan armias, Siunaa Magyar-kansaa! Taisteluissa voimallas Ollos kalpanansa; Riemun hetket, suosio Suo jo kärsineille; Rangaistuksen aika jo Kyllin riittää meille.

Kárpátien rintaman Kauttas isät peri, Voitti maamme ihanan Bendegúzin[1] veri. Tisza kuohuu, Tonava Läikkyy lavealta, Niin myös muinoin avara Arpádinkin valta.

Peitit kedot Kunságin Tähkälainehilla, Rypäleet sä Tokajin Täytit nektarilla; Tuhoks Turkin useinkin Nostit lippusemme. Kauhun tuotti Wienihin Kalske kalpojemme.

Ah, vaan rikoksemme loi Vihan rintahasi, Kostoasi salamoi Julmat vasamasi: Vihas villin Mongolin Nuolet sataa antoi, Turkkilaisen ikeetkin Hartiamme kantoi.

Voittokulut Ozmánin Hurjan kauhuksemme Kaikui kyllä useinkin Haudoill' urhojemme. Usein poikas povehes, Armas maani, syöksi, Rikoksista lapsies Päiväs muuttui yöksi.

Vainon miekka piilevä Uhkaa, valmis murhaan; Hälle isänmaansa tää Suojaa tarjos turhaan. Vuoret laaksot tulvallaan Huuhtoo kansan veri, Kaikkialla yli maan Lieskoo liekkimeri.

Miss' on ennen liidellyt Riemua ja rauhaa, Siellä tuska itkee nyt, Kuolonparku pauhaa. Ah, ei vihma hurmehen Vapautta tuota, Orjuudessa orpojen Kyynel vielä vuotaa.

Armon Herra laupias, Muista Magyar-kansaa! Tuskan alla voimallas Ollos turvanansa. Riemun hetket, suosio Suo jo kärsineille; Rangaistuksen aika jo Kyllin riittää meille!

[1] Bendeguz, hunnien kuningas, Attilan isä.