HEKTORIN JÄÄHYVÄISET.
Reading edition
(Schiller.)
Andromache:
Näinkö, Hektor, luotain riennät tuonne, Miss' Achilleen julma sankarluonne Patroklolle kostoks uhroaa? Peitsen leikin, jumaloiden tunnon Lapselles ken vasta neuvoo, kun on Ahmannut sun synkkä Tuonen maa?
Hektor:
Armas vaimo, turh' on kyynel sulia! Taisteluun taas hehkuu halu mulla, Pergamon nää kädet suojaa vaan. Pyhää liettä puoltain jumalille Kaadun, astun Stygin rantamille Pelastettuani synnyinmaan.
Andromache:
Kalpas kalske lakkaa ainiaksi, Tänne peitses jääpi joutilaksi, Sankarsuku sammuu Priamon. Sinne käyt, koi miss' ei päivää tuota, Vaan Cocyton kolkot vedet vuotaa, Lethen laine lempes surma on.
Hektor:
Kaikki toiveet, halut hartaimpani Lethen aaltoon kuolkoon rinnastani Vaan ei konsanansa lemp'. Kuule! raivoo muukalaisen murha, Vyötä miekkani, pois kaiho turha! Hektorin ei kuole Letheen lemp'!