ONNELA.
Reading edition
(Kellgren.)
Missä piilet sä, oi! orjan ja ruhtinaan Kaihon kaipaama, mis? Uumeissa vuorenko, Jonne kitsaana kätkee Kullan hohtavan himmyt yö?
Totuudessako sun tutkiva tiede löys'? Veikö vaan Runotar luoksesi armostaan? Vaiko hurmeista tietä Seuraat urhoa voittoisaa?
Kaihoin, kylmänä vaan Bagdadin valtias Suutelee ikävin impeä taivahan. Niin, oi onnela! vainen Vuoteell' et ole nautinnon.
Lapsen, syntyneen juur' tervehdys itku on; Viimeinen lepoyö huokaus vanhuksen. Eipä poskelta kuivaa Murheen kyyneltä kuntokaan.
Synny, kaihoa, maaks muutu: on määräys — Un'ko onnela on? Tunteiden kangastus Onko? vai kuva taivaan Onko vastaisen autuuden?