TSHEKKILÄISIÄ KANSANLAULUJA.

(Vapaasti suomennettuja.)

I.

Näin he laususkeli mulle: »Yö kas alkaa hämärrellä!» — Tummentuipa silloin vainen Kultaseni silmä hellä.

Näin he laususkeli mulle: »Koi jo virkos' ihanainen!» — Alkoivatpa heloitella Kultaseni posket vainen.

Näin he laususkeli mulle: »Kas kuin päivä päilyäkse!» — Kultaseni vainen silloin Akkunastaan pilkittäikse.

II.

Lintu tuolla viidakossa Yksinään näin laulelee: »Neitonen kun kullan saapi, Poski kohta kalpenee.»

Totta lausuin, lintu parka Laskee siellä omiaan: Katsokaapa, poskillani Kuinka puna hehkuu vaan!

III.

Hän jo pätsikin, haa! Hän jo upottakaa! Tuhon, turmion voi! Sydämmeeni hän toi!

Velho viekas hän on, Kova, tunteheton, Kaikki hän lumoaa, Kaikki turmioon saa.

Mustat silmänsä nuo, Rinta valkoinen tuo — Kenpä nähdä ne saa, Rauha sen katoaa.

Tuhon viidelle toi Tulisilmät jo noi, Puna poskusien, Povi sen luminen.

Tuhon viidelle toi, — Jopa kuudeskin, voi! öin ja päivin jo on Houkko niin levoton.

Hän jo pätsikin, haa! Hän jo upottakaa! Tuhon, turmion voi! Sydämeeni hän toi!