SUVEN IMPI.
Reading edition
Suven sorja impi Sai jo Pohjolaan, Kukkain kaunihimpi Kaapu verhonaan. Hänen kutriansa Kietoo vehryt ansa, Hänen poskillansa Ruusut hohtaa vaan.
Maan hän kinoksista Vapahaks jo saa, Talven kahlehista Purot irroittaa, Lehdet puihin luopi, Tuoksut lehtoon tuopi — Koivun alla juopi Kotvan mahlajaa'
Sitten halki kiitää Kunnaat, notkelmat; Jälkeen perhot liitää Kullan hohtoisat, — Maan hän kulkeissansa Peittää nurmillansa — Hänen helmastansa Kukat siruvat.
Hälle paimentorvet Soi ja toitottaa — Kuule! metsät, korvet Kuinka raikuaa — Häntä tervehtäen Kaikuu kukku käen, Vierelmällä mäen Kertut sirkuttaa.
Terve tultuasi Immyt Pohjolaan, Tänne kukkiasi Tuoden tuoksumaan! Anna silmäs, hellä, Kirkkaan päilyellä! Luonnon hymyskellä Kauan loistossaan!