VIINASTA.

Kuules viina kun ma laulan, Kuules, putelli, puheeni! Empä moiti mahtiasi, Enkä voimias vähennä: Olet kyllä oiva ruoka, Siivosyöjälle suloinen, Joka ryypyn ryyppäjääpi, Harvoin kaksi kallistaapi, Kolmannest' ei konsa huoli.

Kuinka kultainen kuleksit, Herran lahja heitukselet Syämessä syömättömässä, Eineryyppynä esite Annat aamusta varahin Ruokalystin ruumihille. Vaan jotk' ovat ystävänä Suunsa kanssa suuttumatta, Hankkivat halulla siihen Kaikin aioin kaatamista, Niillen on ikänsä ollut Viina varsin määrällinen, Eikä se sukua katso, Eikä säätyä eroita.

Teki se ennen tengan reiän Talonpojankin povelle; Potkaisi se porvarinkin Kauppakaaret kallellensa. Saavutti se saarnamiestä, Pani valmihin papinkin Uuellehen teinin teille, Lipan leualta pudotti, Laulatteli lukkareilla Väärän virrenkin välistä. Toimittaapi toisen kerran Tuomaritkin tuhmoiksi, Lautamiehet laitteleepi Juttumiesten mieltä myöten: Käymähän käräjämiesten Arkun kautta kaiket öiset, Josta sitte päivän päällä Kyllä torkkuvat tuvissa, Oikeutta istuttaissa, — Virka vaihtui kohmeloksi, Oikeus unennäöksi.

Se se seppiä pilaapi, Suutaria, räätäliä, Äkäiseksi ärryttääpi, Viepi tukkanuottasille. Vielä vaimotkin vetääpi Penkin päähän pyllyllensä; Lakki päästä pyörähtääpi, Pois nokka nenän kohalta, Joita varjele Jumala Näkemästä, kuulemasta! On outo nähä näkevän, Kumma kuulla kaukaisenkin.

Vasta minä vangoillani Oivalsin tämän asian, Kuinka kunnia meneepi, Aleneepi miehen arvo, Kaikki rakkaus katoopi Entisiltä ystäviltä, Miesi velkahan veäksen, Joka ryyppääpi rysyltä, Viinan viljasta elääpi Monet päivät pääksyttäisin. Maailman makea seura, Tapa vanha tarttuvainen, Jot' ei arvata alusta, Saapi semmoiset vahingot. Sill' on sielulla enemmän Tekemistä tuonelassa. Kun on kuolema tukinnut Kulkun kuohuvan peräti, Vettä viepi viimeiseksi, Hunajasta ei hän huoli, Eikä viinoja valitse.

Yksi on ankara asia, Joka täällä tutkintoa, Varoitusta vahvempata Ihmisiltä ansaitseepi. Kun jo kasvavat musikat Kaksin kupin kaatelevat, Ett'ei matkoilla evähät Eikä määrätyt rahaset Kestä keskitiehenkänä.

Kunpa häntä kuusin markoin Poika pikkuinen paneepi, Sievä siit' on sitte tulla Kolmen taalerin kohalle, Tott' on tolppa irtanaissa, Eikä lou'usta lukua, Vähä riksistä rätinki.[5] Uskaltaapa ukko vielä Toisellensakin tokaista: "Ele ystäväin, pakene! Seisoksele näillä seu'uin, Niin saat suuhusi sinäkin; Minä annan aika ryypyn, Enkä heitä huomeneksi."

Annas aika aamun tulla, Miehellä on toinen mieli, Kuitenkin kulungin tähen Vesi päältänsä puhuupi, Haikeasti haasteleepi: "Vaikkas jo, kipeä kallo, Tahot harmista haleta; Empä säästä sittenkänä, Totta maksan minkä jaksan. Tuolle taaleri tuleepi, Tolppa toiselle kohalle, Koko loutu kolmannelle; Vaan ei varsin nyt ruveta Kuitenkana kuolemahan, Vielä on viinaa kylässä, Vielä sittenkin sivallan Koko korttelin velaksi: Autas, veikkonen, vähäisen! Toiste maksan, jos ma jaksan."

Aivan on asian kanta Tällä lailla, lapsukaiset! Minä sen toeksi tieän, Ett' olen itse'kin ollut Taipuva tähän tapahan, Saanut semmoiset vahingot: Terveys on turmeltuna, Kaikki rikkaus kaonnut, Kaikki taskussa makaapi. Tällä suututin sukuni, Esivaltani vihoitin, Näytin itseni olevan Hyvänsuoville suruksi, Irvihampaillen iloksi.

Olkohon opiksi muille Jotka saanevat sanoa: "Muita on mies opettanunna, Itse oli oppimaton!"