TEHTÄVÄSTÄ SAIMAAN KAIVANNOSTA.

Kulki tänne Kuopiosta Ukko vanha ja vakainen Sauvan kanssa kaiken matkan, Konttasi kyliä myöten, Kupehella kunnos kontti, Kontissa sulo sanomat. Kerran ol' Kemissä käynyt, Toisen kerran Torniossa, Sieltä pitkin Pohjan lahta Kaikki kaupungit katsellen, Käynyt vielä Viipurissa, Savon suolakaupungissa. Tuossa haasteli halulla Matin kanssa kaiken illan, Kuinka kansat kaukaisetkin Ulkomailta matkusteli, Laskit laivoilla merellä Kaupaksi kalunsa tänne. Kun nyt Matti kuunteleepi Kansan kauppoja ukolta, Mieli painuvi pahaksi Suuresta Savon suvusta, Kun on syntynnä säkissä, Karsinassa kasvanunna, Monen taipaleen takana, Kosken varsilla kovilla; Kun ei Luoja laittanunna Saimaata samaksi veeksi, Jotta sais Savonkin lapset, Kanssa Karjalan asujat Venehellä vettä myöten Vieä kaupaksi kalunsa Suomen suurelle lahellen, Kansakunnan karjamaille.

Jospa sais Savon asujat Rannoillansa raivaella Kivet kaikki kallioilta, Paaet paattihin latoa, Vieä Viipurin torille Tahi Pietarin pihoille, Oispa kultaa kukkarossa, Housuntaskussa hopiaa. Kyllä kansat kaukaisetkin Meitä halvaksi hokevat, Kun ei tunne tuota vielä Syytä kylliksi kysellä. Kun ois auki akkunoa, Pikkuisenkin piilollansa, Josta laiva lastin kanssa Saattaisi Savosta päästä Niille väljille vesille, Lavioillen lainehille, Kyllä siitä kuulut kansat Saisivat samassa nähä Tokko tohtiipi torillen, Käyä kauppatanhualle Ankara Savon asuja, Sekä kuulu Karjalainen.

Ukko siitä uuen kerran Vielä mainitsi Matille: "Mitä vielä Matti parka, Uotahan yheksän vuotta, Kovin paljon kymmenkunta, Kyllä saat Savosta mennä Purrella punakokalla, Vettä myöten vieretellä, Tuuli purjetta puhuupi, Aallot paattia ajaapi. Katsos Matti kaivantoa, Kun on nyt jo Kuopiollen Onnen akkuna avattu, Reissu tehty riemullinen, Kun on valmis Varkaussa Hyvin kaivettu kanava; Vaikka viimeinen veräjä, Onnen portti oivallinen Karjalaisten kauppatiellä Viel' on kiinni kestänynnä, Vaikka vanhalla ajalla Jalo herra Jaakko Pontus Tahtoi jo raketa reissun, Portin Pohjolan pojillen: Viikon vieritti kiviä, Kauvan kaivoi kankahia, Joissa vielä vissit merkit Näinä aikoina näkyypi. Senpä laitti laiska Jaakko, Suuri sankari Savossa, Kuin ol' kultakannuksissa, Sukat sulkusta kuottu, Paita Saksan palttinasta, Housut puolipurppurasta, Viitta viinistä verasta, Takki tehty taitavasti, Jossa riippuivat ritarit Kultaketjuissa koreat, Vyöllä kiiltävä kihenki, Suolilla hopiasolki, Kupehella kuulu tuppi, Tupessa on tuima rauta, Kalpa kahta kyynäreä. Vaan ei Jaakko jaksanunna Täytteä tätä tekoa, Kun ol' Suomi surkiasti Vaipununna vainon alla. Vaan nyt jo alulla aika Onpi aivan onnellinen, Kun on Suomi säilytetty Kautta kuulun keisarimme, Saanut rauhassa raketa Itsellensä istuimia, Ja on suonut suuri Luoja Valtakunnalle varoja."

Kun nyt Matti kuunteleepi Ukon uusia puheita, Tuopa korvia kohotti, Iski mielellen iloa, Eikä tiiä tiimallensa, Taia tarkasti sanoa, Onko ukko unta nähnyt, Vaiko saanunna sanoman. Vaan sen selvällä sanalla Matti mahtaapi sanoa: Eipä ukko umpisilmin Kulkenut kyliä myöten, Paljon taitaapi puhella Asioista aikalailla. Soisin saavani sanella Ukon kanssa uuen kerran; Ikävissä illat kaikki Istun aina ikkunassa, Uottelen ukon tuloa, Saahani sanomat kuulla. Jospa ukko uuen kerran Mullen saattaisi sanomat, Tappaisin talosta tästä Vaikka viimeisen vasikan, Iltaruuaksi ilosta, Kunniaksi kuulun miehen. Hällen toivotan toella Vielä tässä viimeiseksi Osaksensa onnen suuren, Paljon pitkeä ikeä, Että kaikki Suomen kansa Saisivat ukon sanoista Vielä kauvan viisautta Ihan kylliksi imeä.