AIKAIN MUUTTUVAISUUDESTA.
Reading edition
Aina aiat muutteleksen Niinkuin vuoet väisteleksen, Jonka Salomon sanoopi, Kirjoissansa kirjoittaapi. Aika muuttaapi monarkit, Valtakunnat vaihteleepi, Aika asettaa kuninkaat, Aika niitä pois paneepi, — Aika paneepi papiksi, Aika papin pois paneepi, Aika aprikoip' asiat, Aika laitkin laitteleepi, Aika auttaapi ylöskin, Aika alas laskettaapi. Aika muutellut minunkin Tieni monenmutkaiseksi, Kun oun elänyt enemmän, Vaeltanut vaivoissani Ylä- ja alamäkiä, Kuleksinut kukkuloita. Aika antoi onnen mullen, Aika antoi aika käellä, Aika antoi arvon mullen, Aika arvoni alensi. Kylläpä minä kykenin Nuorempana nuotallenkin, Vaan nyt vanhana vapisen, Voimatoinna viroottelen. Näin se näkyypi toeksi Varsin vanha sananlasku: Kerran ompi miesi miessä, Kahestikkin kampurana. Aika linnat liitteleepi, Aika vallit vahvistaapi, Aika muurit murteleepi, Västingitkin väisteleepi. Koko luonnon valtakunta Ain' on muutosten alainen, Ihan niinkuin ilmapiiri, Ei ou sekään seisovainen.
Aika antanut älyä, Saanut sanansaattajankin,[15] Se on sievä siiviltänsä, Tuopi tiion tiimassakin Takapuolta Tanskan salmen; Aika laivat laitteleepi, Aika haahet halkaiseepi; Aika kaupungit kutoopi, Aika poroks poltteleepi. Aika sytyttää soatkin, Aika riiat ratkaiseepi; Aika kansat kasvattaapi, Aika mullaks muutteleepi; Aika töitänsä tekeepi, Aika muo'it muutteleepi; Aika rustaapi runoja, Toisinansa torkuttaapi. Aika nuoret nukuttaapi, Aika vanhat valvottaapi, Murhe sitten murteleepi, Huoli huonoksi tekeepi, Vanhentaapi varsin paljon Alas ennen aikojansa. Aika kummasti kuluupi, Viisahatkin väisteleepi, Aika ajaa aika lailla, Hojottaapi hollin päähän, Aika hankkinut hatunki, Tuskin päässä vaan pysyypi. Aika ompi arvon aika! Aika arvon ansaitseepi! Aika kaikki kirjoittaapi, Aika aamenen sanoopi.
Yksi ompi aivastansa, Joka paikkansa pitääpi, Joka on itse Isäntä, Kaikiss' Kaikkivaltiaskin.