PROFESSORI LÖNNROTISTA.

Pitäis pikkuisen puhua, Virttä viskata vähäisen, Kiitokseksi kirjoitella Arvon miestä ahkerasti, Jos vaan antaisi ajatus Kiirehesti kirjoitella, Laulun laita selvitellä, Panna virtehen visusti, Puolen tuntia puhua, Tiiman verran tieustella, Kuin on tohtori totinen Kuleksinna kuulu herra: Aina itsensä alensi, Matkusteli maita pitkin, Kesätpä keräs runoja, Talvet lauluja tavoitti, Loruloita ilmi lonki, Huiski huonoissa tuvissa, Pikkuisissa pirttilöissä. Siellä siivolla kuleksi, Aina itsensä alensi, Vaikk' oli kuulu kunniasta, Arvon ansainnut isoimman; Koulut oli kokenna kaikki, Akatemiat asunna, Tullut toimen tohtoriksi, Rohvessoriksi rohennut, Oppi ollut oivallinen. Ei hän tullut turmiollen, Ylpeys ylös vetännä, Pannut tuntoa pahaksi, Konstikkaaksi koulunkäynti, Ei hän kilju kiivahasti, Tule tuhmillen torassa, Vaan on aina valmis ollut, Huonoista pitännä huolta, Täällä kylmissä kylissä, Salonmaissa saastaisissa. Ollut oiva lääkärinä, Parannellut muita paljon.

Kaikki kaupunki sureepi, Lääni tätä lääkäriä, Kun se pois meneepi täältä Kauvaksi Kajaanin mailta, Kuin oli heillen kunnon turva Varsin vaivoissa kovissa, Joihen puolesta puhelen, Kunnioitan korkiasti, Teiän armoista alati Kiitosvirttä veisaelen. Vaikka en ymmärrä yleten Raukka virttäni raketa, Vaan panen pari sanoa, Eli puhun puolentoista, Kun minäkin miesi parka, Talonpoika sarkatankki, Tuota tuntoni halasi, Teki mieli miesi raukan, Poian kaukaisen katsella Tätä toimen tohtoria, Kuulustella kunnon herraa, Saahaksen' hänen sanoillen. Vaan se aina arvelutti, Pelko Penttiä käsitti, Jotta se toran tekeepi, Kiljaiseepi kiivahasti; Vaan kun menin kurja raukka, Häiskähin hänen etehen, Niin se itsensä alensi, Unhotti sukunsa suuren, Puhui aina ahkerasti Minullen mielellä hyvällä: Josta laulan lapsi raukka, Ilmoitan iloisen virren, Tästä toimen tohtorista, Rohvessorista rojotan. Ehkä en palkita paremmin Maha tässä maailmassa, Toivotan toki hänellen Toiste tuolla Tuonelassa, Herran Taavetin taloissa, Luojan suuren laitumella: Juoskohon joki metinen, Paratiisi pauhatkohon Tällen toimen tohtorillen, Lönnrotillen rumasti, Siitä siististä elosta, Kuulun herran kunniasta, Koska hän alensi aina Ihmisillen itseänsä.

Ottakaa hänestä oppi, Tuhmat kaikki katsokaatten, Miehet ylpiät yhäti Esimerkki ensimmäinen, Kuinka kulki suuri herra, Aina itsensä alenti. Kyllä antaisi asia Vielä viikomman puhua, Laulella lavian virren Kuulun herran kunniaksi, Isoarvoisen iloksi, Vaan on kiire kirjoittaissa, Aina aikani täperä. Toiste laitan uuen laulun, Pian pikkuisen pitemmän Tästä toimen tohtorista; Jos lienen pahoin puhunna Vielä tässä virressäni, Anna kaikki anteheksi Tulla tuhmimmat sanani.