TUPAKKIRUNO.

Sattuipa sekin Savossa, Savon saunassa tapahtui, Että morsian mokoma Suuttui kerran sulhasehen, Tuskastui tupakin tähen, Tunnusti tupakin ruukin, Mahottomaksi manasi.

Sanoi myös sanoilla näillä: "Isännäll' on itsellänsä Puolitalvesta puhenna, Kysymys joka kylässä, Sievä toimi siemenistä. Kun on saanut siemeniä, Jopa pälvehen pitäisi, Tuonne tallin tunkiolle Tehä taimet taitavasti, Panna pehut peitteheksi. Kohta on vaarilla varoitus, Iso murhe muorillakin, Kuinka kunnossa pysyisi Ett'ei kuivaksi kuraha, Eikä pakkanen panisi. Jospa taimet joutuisivat: Ukkoja ojantekohon, Akkoja aianpanohon, Piiat, pojat polvillensa, Joka kynsi kyykyllensä Tainta maahan tunkemahan. Omat sitte sievät vielä Kaikki vettä kantamahan. (Min' en vielä milloinkana Koskenna korennon päähän, Ole ottanut olalle, Tuoani tupakki maalle, Enkä koske milloinkana.) — Heti kun heinä rupeepi Tupakissa tuntumahan, Koht' on kiire kitkeminen, Heinänperkaus perätöin. Kun ne joutuvat kukalle, Kukat kohta kuivamahan, Joita pojat polttelevat; Vaari ei vanhoja anna Ennenkuin on kukat kaikki. Itse istuupi isäntä Kylpyajat kynnyksellä, Hallan tuulta haisteleepi, Katseleepi, kiikaileepi Onko näkeillä otava. Jos on pouta pohjoisella, Vasta kiirut kiintiääpi. Väki jos miten väsynyt Muusta työstä tultuansa Ei saa ennen maata mennä, Kun on kumossa tupakki. Vasta työ tytöiltä puuttui, Murhe muorilta väheni, Vaan ei vielä vaarin vaivat Ole kaikki ollenkana; Alas kankia katsella, Varustella vaikkunoita. Viel' on huolta hiieksikin, Kun on kuivana tupakki, Komisee se koivun pölkky Ennenkuin on kukkarossa.

Nyt sen kuulit, kulta poika, Liekö tuosta liika vaiva! Onko sulla ymmärrystä, Heitä piippu helsinkihin, Kylvä ennen kaurakappa, Osta otria nelikko, Josta jouluna olutta Joka henki juoa saisi."

Tästä pitkästä puheesta Suuttui viimein sulhaspoika, Kiskoi kihlansa takaisin, Sanoi suulta julkialta: "Olin poika onnellinen, Että kuulin kunniasi, Itse ilmoitit tapasi; Sill' en nyt sinusta huoli, Ehkä omilla eväillä Varsin vaimoksi tulisit."

Tämä morsian mokoma Ei saanut siltä ikänä Puhemieheltä puhetta, Eikä suuta sulhaselta. Sitte kohta kortit osti, Alkoi pouvata pojille, Emännille ennustella, Tuli palkaksi tupakki. Talvet korjassa körötti, Kesät kulki kuokkimassa Kuokkapalkalla kylissä, Viimein suuttunut siihenkin Jopa vaihtoi vaattehensa, Kantoi kamlottiasunsa Vietäväksi Viipurihin, Saaha lehtiä leveitä, Vielä kerran virnaskoita.

Niin poltti poloinen aika Tupakkia tuskissansa; Neuvoi aina nuorempia, Ett'ei pahasti pitäisi Piippuväelle puhua, Lapset vahvasti varoitti, Ett'ei taimet tallattaisi. Veipä vettäkin välistä, Kantoi taimen kasteluksi, Varoittipa varpusetkin, Taimitarhasta ajeli.