VIINANKEITON KIELLÄNNÄSTÄ.[22]

VIINANKEITON KIELLÄNNÄSTÄ.[22]

Laulan riemusta runoja, Hyreksin hyvillä mielin Kansan kasvavan ratoksi, Iloksi esi-isillen, Kun on meillen kuulumassa, Ilmestyi iloinen juhla, Jota oun toivonna toella Halun hartahan perästä, Elinaikani aatellut Tunnossani tuolla lailla. Nyt on toivo toeksi käynyt, Näkyvät nämät sanomat, Kun on päässyt päätöksissä, Viinankeitosta kerinnyt, Kieltokirjat kiitämässä, Laitettu laki hyväksi Saarnastuolissa sanoa, Pappiloihen paukutella, Jotta ei kokkahan kohota, Panna viinapannuloita. Siitä on iloinen juhla, Suomen kansalla suloinen, Karjalassa kaikin paikoin Riemulaulut lauletahan. Savon ukot ne sanovat Keskenänsä kerkeästi, Istuvat ilossa tästä, Hyrskyvät hyvillä mielin: "Ei se nyt nykyissä vuonna Paloviina paljon saane Ihmisraukkoja isosti Turmella joka tuvassa, Syöstä pirtistä pihallen, Ulos uksista ajella, Tuikkiloia turvallensa; Niinkuin ne elivät ennen, Joivat joukoissa isoissa."

Tarkkahan meni tavarat, Kassat kaikki tyhjenivät, Elopurnut puolenivat, Josta oli näkyvä nälkä Joka paikka paisumassa, Varsin vaikia valitus, Ahistus alinomainen, Vielä oli ilmi ilkeyet, Paljolti tavat pahimmat, Joita en kaikkia katala, Ylös ymmärrä sanoa. Monta se veljestä vetäisi Varsin vankihuonehesen, Isät jätti itkemähän Huti huolessa kovassa; Mammat maistoivat surua, Sukulaiset suuret harmit, Koska talvet taitavasti Joivat joukoissa isoissa. Nyt on suonut suuret herrat, Valtamme vapaasukuiset, Kultarinnat riemujuhlan Tänne antoi täysin määrin, Lahjoitti hyvän lakinsa Suomalaisillen suvuillen, Koska kielsi kirjan kautta Viinankeiton kerrassansa, Josta kilvoin kiittelemme Lapsi raukat lauluissamme Suomen suuren ruhtinoita, Kultarintoja koreita, Koska taas kohosi tänne Valon aurinko vakava, Pilkoittaapi pikkuruisen. Anna armias Jumala, Suo Suomen valtiollen Vielä vasta vissi muisti, Jotta laittaisi lakeja, Tulis tuomio kovempi, Päätöskirja kielteleisi Siksi ilmoiseks ijäksi Poisi viinan polttamisen, Pannun koukkuhun panennan, Myrkkyjuoman juoksemisen, Jotta ei veisi viinan virta, Syöksisi kovan syvällen, Jossa uivat uitterasti, Veljet viisahat viruvat, Kaikki kaatuvat katalat. Nyt on jo lakannut lammit, Viinan virrat kuohumasta, Jotta ei vanhoja vajoita, Kaa'a keskenkasvuisia, Miehet on seissut selvin päini, Akat astunna hyvästi, Ilman viinan viskomatta, Pahan ruoan ruoksimatta. Pohmelo on pois hävinnyt, Päänkivistys kirvonnunna, Muoto on muuttunna keralla, Iho ihmisen näöksi. Toimi on kanssa kaunihimpi, Äly äijeä parempi, Tunto on tullunna hyväksi, Miesten laatu lauhkiaksi, Käyvät selvänä käräjät, Peijahat hyvin pitävät, Kaikki kestit kaunihisti; Eivät kilju kirkomäillä, Huua Herran huonehessa, Kaikki kauppansa pitävät Ilman viinan viskomatta. Vielä on vastusta vähäisen, Turmiota paikoin tullut, Koska on piru pilannut Ihmisraukat ilkiöiksi, Kun eivät elele tässä, Laittele lakia myöten. Erätyöt panevat paikoin, Piilopannuja pitävät, Joilla hyö saloa saavat, Myrkkyjuoman juoksuttavat, Jolla etsivät etuja, Julmat voitot juomareilta, Paljolti pahuutta tuovat Ilmi ihmisten seassa. Pitäis piiskoja piruillen, Ensi kerran keitännästä; Kun ei tulisi tuosta mieltä Vielä viinankeittäjillen, Siitä västinkii vähäisen, Parisaksi[23] panna heillen; Sitte ei sillä juomallansa Pahennusta paljon toisi: Saisi tyrmässä tuletta Viinankeittäjät tointa, Kahleissa lepakkomiehet, Myrkkyjuoman juoksuttajat.