KAIPAUS MEHILÄISEN KUOLEMASTA.

Kulki täällä kuunos lintu, Kävi kaunoinen kananen, Mehiläinen meiän maalla Kokonansa kolme vuotta, Suomen suuria saloja, Kanarvikko kankahia, Etsien pesän sijoa, Asuinpaikkoa pahaista; Johon saisi Suomen maalle Mettä ihmisten iloksi. Kulki soita, kulki maita, Lenti lehtoja leveitä, Ei löynnyt pesän sijoa, Paikkoa pahaistakana, Kuhun kuppinsa kuletti, Pistäisi mesisen pillin, Kun on kaikki tältä maalta Kuivannut kukat koreat, Me'en vienyt viimatuulet, Pannut pakkaset hunajan. Sentähen majansa muutti, Pesän siirti sitte maalle, Kussa paljo kukkasista Mettä saapi mielellistä.

Oispa ollut oiva lintu, Suomessa sulo elävä, Joka meille mettä kantoi, Saatti huulille hunajan, Joka kantoi kaukomailta, Lämpöisiltä löyhytteli, Kantoi paljo Persiasta, Rikkahalta Kreikanmaalta, Egyptin eräsaloilta, Arabian asuntomailta, Joka ol' viikon valmis ollut, Ijankaiken istununna Tynnyreissä tyyrehissä, Tapin vaskisen takana, Saanut maistavan makunsa, Hunajalta hohtavaisen.

Maku suussani makaapi, Haju herkusta hyvästä. Jos ma jaksaisin jutella, Saattaisin sanoilla näillä Ikävääni ilmoitella, Haastella haluni kaikki Tämän linnun liikunnosta, Mehiläisen meiän maalla, Olis kyllä kertomista, Sanomista sangen paljo, Vaan ei antane ajuni, Köyhä kieleni kykene, Niinkuin mielessän' menisi, Luonnossani lainehtisi. Eipä kuultu kuulumpata Kahen siiven kantavata, Suomen maassa mainittane Sinä ilmoissa ikänä, Jok' ois tuonut tälle maalle, Saattanut Savon rajoille, Kantanunna kaukamailta Vanhan-aikaiset asiat. Eipä suussa Suomen kansan Maistanut mesi makia, Kun on pietty piipun pohja, Tupakalla turmeltuna; Vaan jos lintu liikkehillä Olis entinen elossa, Soisi vielä Suomalaiset Näkevänsä näillä mailla: Viel' on mielessä monella, Huulilla maku hunajan.

Lennä vielä lempilintu, Tänne kaunoinen kananen, Kuin oot kauvaksi saonna, Lentänynnä loittomaille, Yheksän meren ylitse, Meren puolen kymmenettä! Muista muinoiset majasi, Entiset elosijasi, Silkkisiipesi sivalla, Simakannu siiven alle, Jotta myö pojat poloiset Pimiässä Pohjolassa, Saisimme Savonkin maalla, Katalassa Karjalassa, Vielä kerran keskenämme Aina iltamme iloksi Simapilliä pi'ellä, Mesikannua katsella. Vaan jos lienet lintu rukka Kovin vaivoista väsynnä, Tahi kuollunna kulusta, Kaonnunna kannannasta, Niin mä vielä viimeiseksi Tässä toivotan toella Sulle kyllä kiitoksia Ikimuistoksi monelta.