RUNOLAULU HYVÄSTÄ VUODENTULOSTA.

Kellä ompi kelvollinen Kiitosuhri uutisesta, Vuoen viljaisen tulosta, Jonka puolehen Jumala, Leppyisemmin suuri Luoja Katsoisi kuin Kainin uhriin? Kuka käypi kymmenestä, Samoin kuin Samarilainen, Kiittämässä korkiata Armon eestä auttajata, Päästyänsä puutoksesta, Johon oisi oijennunna, Joll'ei jauhoja Jumala, Siunannunna suuri Luoja Esivallalle varoja, Eloa etelämaalle, Jotta tuli toiset puolet Näljän alta autetuiksi, Puutteesta pelastetuiksi? Vaikka surveella sivussa Oli monta orpolasta, Vaipua vähävaraista, Kunnes antoi askeleensa Lihavuutta suuri Luoja Tiukkua tykönä touvon, Kunnes jou'utti Jumala Uutis-elon uupuneille, Näljissänsä nääntyneille. Senpä täytehen teräänsä He'elmöivän Herran lahjan Auttoi auransa jälehmät, Suuri Luoja lämpöisellä, Ihanalla ilmallansa, Sateilla soveliailla. Kasvatti ylenkatsotut Pellot, jotka pensastuivat, Metsähalmeetkin haleten Kasvoi paikoin puskapäihin, Lynsähän lyhästelihe Paksun päänsä painon alla; Eksyi turmelus elosta, Ruoste poikkehen rukihin Päästä paksusta pakeni: Ompi runsas riihessäkin Saalisna ruissatanen; Ompi samoin ohravilja, Ei puine epä-ituista, Riihentappaja takone.

Ompi nurkka noilla määrin Kuin ennen elon mitassa, Viljavuosina välisten: Nurkka rii^essä ryhötti; Ompa vielä oiva vilja, Myllyssäkin mainittava, Kiven alla kiitettävä: Ei puollu jauhopussi, Säkki vuoroonsa vähene, Kiven varkautta vajene, Tullin ottoa ohene; Ompa vielä valkiata, Ihanaa, loistavata, Leipoessa Luojan lahja. Ompa vielä oiva leipä, Eessä ihmisen ihana, Kaunis pöyällä katsella, Herran anne atrialla. Ompa maistaissa makeeta, Suusta nauttien suloista, Maamme manna mieluisata.

Ompa luulla onnen vuosi, Näistä aineista näkyen, Saatuna Savonkin maahan. Jopa vielä viljavuoen Antoi meille ontuneille, Kylmän Pohjan kynnön alle, Jopa vielä viimeisetkin Suvitouvot suuri Luoja, Tarkoin taivahan Jumala Varjeli vilun vioista, Nekin heikoimmat he'elmät, Kukkakasvit kuuraöistä, Herra säästi hallan eestä. Vielä kostoksi keväisen, Pohjatuulen palkinnoksi, Salli vanhan vaarallisen Laurin päivän lämpöiseksi; Tämän ilmansa ihanan Piti vielä Pärttylinä. Yhtäläinen lämmin aina Kesti kelpoinen kesäinen, Syksykuussakin suloinen, Että kelpasi elonsa Leikata vähin lekeinsä, Nuttu päällä nuutumatta Aumata jälestä aina. Niinkuin ensinnä eläimen Ruoka raitisna kokohon Tuli heinät hempiänä, Samoin saatihin sateetta Kaikki viljat virhetöinnä, Riista riihiinki puhasta.

Osapuille oiva vuoen Lauloin lahjan Luojan suuren, Saatuna Savonkin maahan, Vaan ei taia vanhan tuiman Näljän entisen e'estä Vielä vuosi viljavainen Tuntua hyvätuloinen, Kesteä elatuskeino Ajast'aian atriaksi. Vaan se kaiken viljan Herra, Elon antaja apunsa, Siihen siunauksen sivussa Suuri Luoja lainattohon, Että kestäisi eloa Meiän maassamme omassa, Jotta vielä vuo'n lopuksi Ulottuisi uutiseenki, Että vähän erkaneisi Näljän sairaus Savosta, Ett'ei eineeksi ahoilta Lapset aina leiväksensä Suolaheiniä hakisi, Että saisivat surutta Isän lahjasta iloita, Leikitellä leivän kanssa, Että köyhä kylvötöinkin Saisi rikkaalta ravinnon Työnsä teolla tienanneeksi, Josta hänkin Herrallensa, Niinkuin rikas riistastansa, Toimittakoon vuo'n tulosta, Kiitosuhrin uutisesta.