LINNUN LAULU.
Reading edition
Lintu läksi laulamahan Poijes uniuutustansa, Jossa rauhassa lepäsi Päivän vaihtuman väliä, Pimeyen piiloisalla, Mut kun valkeus valaisi, Alkoi koitto auringosta, Niin hän nousi nopeasti Luojallensa laulamahan Aamukullan kunniaksi, Vuoen alkavan iloksi.
Laulut ylhäälle ylensi, Korkealle korotteli, Tuolla toivolla sanovi, Vielä armoa anovi, Että oisi e'espäinkin Vuoen alkavan ajaksi Rauhan majat maataksensa, Aina ilolla herätä.
Niinpä mahtaisi monetkin Kiitosvirret veisaella Luojallensa laupiaalle Aina armonsa e'estä. Eikös tulis vielä olla Kielet kilvan kiittämässä Herran armon avaruutta, Kaikkivallan rakkautta, Kuin vuosilla kuluneilla Kohtahamm' on koittanunna, Että ovat avarasta Rikkauen lähtehestä Viljavirrat kuohununna. Jospa vielä viljavuoet Meille vastakin tulisi, Että saisi laululinnut Ilovirttä viserrellä, Sitten kaikuis kaunis ääni, Laulu laaksoista suloinen, Veisu kaunis vetten päältä, Heliseisi herttaisesti Harras huuto Suomessamme, Koko lauma laululintuin, Kaikki yksimielisesti, Linnut pienet peipposetkin Kiitosvirttä visertäisi.