HANNO SUUTARISTA.

Tässä on vähäisen virttä, Joka on koottuna Kokista, Siitä Hannosta hyvästä, Suloisesta suutarista, Joka kulki Kuortilasta Nälissänsä näille maille. Tämän ei tapoja tietty, Hanhijärvellä havaittu, Eikä ensin uskottuna Niin vahvaks valehteljaksi. Nämä möi hänellen myllyn, Vielä heittivät velaksi Kokille joka kopeikan, Jossa Kokki joukkoansa Elättääpi ilman työtä. Kyllä nyt näki kyläjäs Minkä saivat mylläristä, Kun nyt maksavat Kokille Kamahlon joka kapasta, Vaan ei Kokki kuunapäänä Maksa myllystä rahoja. Vielä sill' on vissi konsti, Millä syöttääpi sikoja, Teki kiven tippuvaksi, Pani pussin vuotavaksi, Jolla juoksuttaa jyviä Alla sillalle sioille.

Itse uunilla poteepi Syyhymistä syrjällänsä; Ei ou eukolla pärettä, Polttopuista on suuri puutos; Tuomas Sallinen tuleepi, Kuin käypi Kokillen puita, Kapan eestä kerrallansa. Tämä on tapa Kokilla, Jos se keltä kuinka paljo Saisi vietellä velaksi, Ei se sitä ennen maksa, Ennenkuin käyään käräässä Ja tuleepi tuomituksi; Kun rupeevat ryöstömiehet Myllyn luona luihkamahan, Sitte vasta vaimoltansa Viepi vaattehet kylälle Pantiksi tämä poloinen. Akan jättääpi alasti, Itse käypi kaprokissa, Raaki riippuupi selässä, Akka ilkosen alasti, Lapsi raukat ryökäleissä Värisee vähissä hengin Tuossa kylmässä tuvassa, Haikuisessa hökkelissä. Kyllä on Kokilla kengät, Sievät saappahat jalassa, Vaan ei lapsilla varoja Saaha vielä virsujakaan, Täytyy panna paljas jalka Lumen päälle liukkahasti, Kun vaan kerran kaapaiseepi Hanno hierimen käteensä, Akan metsähän ajaapi, Lapset kaikki kankahalle, Jossa saavat joukoltansa Itkeä isän pahuutta. Akka itkeepi isosti, Valittaapi vaimo parka: "En tohi tupahan mennä, Hanno lyöpi härkkimellä". Tämä on tosi asia, Sen ovat omalla suulla Itse muillen ilmoittanna, Vaikka vaikia olisi Miehen muita viisahamman Tehä tuommoista tapausta; Kyllä se suloiset saarnat Kirjoittaapi kartan päälle, Muita neuvois mielellänsä, Vaan ei itsekkään osaja Tapojansa taivutella Muihen ihmisten mukahan, Suusta kuohuupi kirous Aivan joka askelella, Vaan ei kuulu kuunapäänä Tämän suusta siunausta.

Kuules tästä Kokki parka, Kuule Hanno ja havaitse, Mitenkä vikoja vielä Onpi suuria sinussa, Vaikka ei ne vielä kaikki Mahu tässä mainituksi. Ota jo tämä opiksi, Pane päähäsi paremmin, Anna nyt akalle rauha, Lapsille lepo suloinen. Koska kaikki kauhiammat, Metsänkin peot pahimmat Sikiänsä suojeleepi, Pesässänsä peitteleepi; Oisko ihme ihmiselle, Vika suuri viisahalle, Jos ei akkaansa ajaisi Poijes tuiskulla tuvasta! Anna lapset lämpimässä Olla tuiskulta tuvassa, Pahnallaan pahalla säällä. En minä vaimosta valita, Akan päiviä paheksu, Vaan on lempo lapsiasi, Pahamieleni minunkin, Kun on kehnolla kurilla Kataloita kasvatettu.

En minä enämpi jaksa Tapojasi toimitella, Kyllä syitä ois sanoa, Jos puhuisin puolen vuotta, Vaan ei anna aika myöten Eikä piisaja paperi. Vaan jos suutut suutarini, Kokkini kovin vihastut Tästä virrestä vähästä, Lyhyestä laulannosta, Niin mä laitan laulun toisen, Virren pitkän ja paremman, Jossa tutkin tarkemmasti, Haastan Hannoksen tavoista: Tähän vaan panin paraimmat, Jätin kehnot kertomatta.