KULKURUNO.

Isän' isä oli Olli, Minun isän' oli Olli, Olli on oma nimeni, Jok' olen syntynyt synkeässä Savonmaassa mainiossa, Hevossalon helpehillä, Kuin on piirissä pitäjään, Kerimäen kirkkokunnan. Siinä kasvoin kaunihisti Isän luona ilman syittä, Äitin armahan avuissa. Kosk' ol' vuosia kulunut, Elopäiviä paennut, Neljä päälle kymmenennen, Isä mulle ilmoittaapi, Äiti saatteli sanoiksi: "Kuules Olli poikaseni, Oma kantamain katala, Meill' olis mieli mies sinusta, Tehä taitava tekiä, Ompelia oivallinen, Vaattehien valmistaja. Kulje nyt kotoa kohta, Mene tuonne Mattson luokse, Kylään koipea Kerelin, Pennasen perintömaalle. Se on räätäli ramakka, Ompelia oivallinen, Opi siellä ompeluhun, Vaattehia valmistamaan."

Minä mielellä hyvällä Läksin kohta kulkemahan, Mattson luokse marssimahan. Siellä Matti mahtavasti Heti ompelun opetti, Antoi konstin kohastansa, Että leikata levyjä, Pitkin poikin piirustella. Sieltä taaskin tallustelin Isän luoks' ilolla mielin, Opin saatua oivallisen Kaikin paikoin kallohoni. Sitten vietin viisi vuotta Isän luona istuskellen, Vaattehia valmistellen.

Jopa isä ilmoittaapi, Äiti saatteli sanoiksi: "Kuules Ollo Poikolainen, Meill' olis sinua mieli Tuonne työnteä toella Puhoksehen puo'in päälle, Asettaa myös antajaksi Maksun eestä ihmisille, Jyvät, suolat suoritella." Minä taaskin tassimahan, Puhoksehen pötkimähän, Fabritiuksen vaatimalla. Heti tuonne tultuani, Kotoa kulettuani, Herra haasteli halusta, Puhui puhtaita sanoja, Kuin nyt ovat kuunneltavat: "Ma otan sinun, Olavi, Apumieheksen' asetan, Että lauat lastaillessa Lotjiloihin lueskelet. Vielä panen päälle puo'in, Antimanniksi asetan, Että suolat suoritella Maksun eestä ihmisille, Jyvät kanssa joutuisasti Mittakapalla mitata, Työväelle toimitella." Minä tuoss' toella kaikki Herran askareet ajelin Vuoen päivät päästä päähän, Päälle parin viikon verran.

Siitä vielä viipoittelin Kitehelle kerkiästi, Huilautin Hurtin luoksi, Jossa oppia ololta Päähäni paremmin saisin. Noko siitä selvitime, Poijes paikalta pakenin Pitkin tietä piirtämähän Ylös Ylä-Karjalahan, Liperihin liukkahasti, Jossa miehiä monia Löysin, herroja hyviä, Joitten tykö toimittime, Heti asumaan asetuin. Nyt olen ollunna oleva Liperissä liikkumatta.

Näin olen hoikka hoiperrellut, Maailmassa matkustellut Vuosikausia monia, Jotk' on lukuhun luettu, Kolmekskymmeneks ko'ottu, Vielä päälle päällisiksi Koko kolmen vuoen päivät. Jo olen jotakin nähnyt, Nähnyt myötä-, nähnyt vastoin- Käymisiä kaikin puolin, Joit' en saattane sanoa, Nimitellä nimikauen. Nyt olen kokenut kokoilla Kaikki mutkat, kaikki matkat, Kaikki työni toimitukset, Kaikki kirjaan kirjoitellut, Mukaellut muistokseni. Vaan en saatakkaan sanoa, Ihmisille ilmoitella, Minne viimein lykky viepi, Kunne onni ohjoaapi, Niinkuin sanoo sananlasku, Valittaa tarina vanha: Sijan tieän kussa synnyin, Paikan kaiken kussa kasvoin, En tieä sitä sijoa. Kuhun kuoleman pitääpi.