ALEKSANTERI I:STÄ.

Kuules kulta veitoseni, Hyvä Suomen Suomalainen, Mit' on mieleni sanella, Iloani ilmoitella, Kuin on kulta keisarimme Aivan armias peräti, Vaikka pelko peljätteli, Pani kansan parkumahan Uuen tullessa isännän. Nyt saatan minä sanella, Kerran kerskata hyvästi, Ett' on oiva onni meillä, Vahva vartia väkevä, Joka laittoi laupiaasti, Varsin vaivamme vähensi.

Kuinkas luet kuinka paljon Aina maasta maksettihin Uusia ulostekoja, Joita niilläpä nimillä Ulos otti Ruotsin kruunu, Ett'en saattane sanoa. Enkä tarvitse enempää, Kuin on hyvin kyllä tuttu, Jos ma lauluillen lähenen, Huuan kaiken kansan kuullen, Kuinka saa kukin kotona Varsin istua ilossa, Lauleskella lapsillensa Vakaisesta vartiasta, Aleksanterin avuista, Ensimmäisen ennätöstä, Jonk' on Luoja itse luonut Varsin varresta somaksi, Ihanaksi ihmiseksi, Yli kaiken ymmärtäväks. Jos ma verraksi vetäisin, Salomonia sanoisin, Josta kaikki kirjoitukset Kirjoittavat kaunihisti, Niin ma luulen mielessäni Ja saatan sanoa muitten, Että vielä viisahampi, Monin kerroin kuuluisampi, Meiän vahva vartiamme, Riistasta rikas peräti, Varsin väestä voimallinen, Suomen suuren saatuansa.

Armon aukaisi ihanan, Antoi rästit anteheksi, Verot velkana olevat, Jakoi jauhot vaivaisillen; Käski kansasta valita Jotka saattaisi sanoa Tieon kansan tarpehista, Joillen itse ilmoitteli Porvohossa poikasilleen, Että kaikki kansa saapi Uskollansa entisellä Luojallensa lauleskella, Varsin vanhalla tavalla.

Vielä virkkaisin vähäisen, Jos ma tohtisin turista Kielen kirjan tietämätöin; Fransk' on monta rangaissunna, Tehnyt suuria tekoja, Joista paisui Puonapartti, Ripeys yleni aina, Pyrki päällen keisarimme, Jok' ei tahtoisi tapella; Viimein läksi linnastansa Vasten kovoa kotoa, Valtakunnalle varaksi Vihollista voittamahan. Siin' oli joukossa Jumala, Aina matkassa apuna: Keneraali kelvollinen, Morean mies mukoma, Jalat alta ammuttihin, Vartiamme varjeltihin, Luo'in lentäissä likitse. Ei oo kuultu kuuna päänä, Sinä ilmoissa ikänä Tarkempata tappelusta, Kuin on kuultu Leipzigistä. Herran tahosta tapahtui, Neuvoilla isoin isäimme, Varsin vahva voitettihin, Ajettihin aina siitä Pariisiin pahaa miestä. Siinä laitteli lakia, Pani haltian paremman Franskan kansan katsojaksi; Ajoi poikes Puonapartin Isoilta istuimilta, Häijyn kansasta karisti, Jok' on verta vuoattanut, Tehnyt paljoja pahoja: Kuningasten kuulla täytyi Juuri julmoa petoa, Jost' on Herra helpottanna Aleksanterin avulla, Vapahtanna valtakunnat Ikehestä irrallensa.

En saata sanoa muuta, Tietokirjan tietämätöin; Sanokohot suuret miehet, Jotk' on ollunna opissa, Käynyt koulukammarissa! Minä Suomellen sanelen, Teen ilon isoni lailla, Soitan sormikanteleilla. Savo salli, anna Kainuu, Anna Hämehen asujat, Anna armas Karjalainen, Anna kuulua kujilta, Anna kaikua kylissä, Sekä soitto että laulu, Ilontekosi totinen! Suuri suokohon Jumala Suuren herran haltiana Aina olla onnellisen. Karaitkohon kuolo kauvas Kelpo keisarin parista, Kelpo herran kartanoista. Tulkohon tulinen miekka, Joka surmoa sysääpi, Kauvas kuolon karkottaapi Keisarinnamme ko'ista, Suvun suuren säilyttääpi, Ijän pitkäksi pitääpi. Sitä toivoopi toella, Herran hengellä anoopi, Suomen kansa siunoaapi, Varsin vahvalla lukolla, Sinetillä siistimmällä! Totta toivotan minäkin Isän ilmoisen tykönä Kauvan tointa kantamahan Kauvas kartuta ikeä, Ilman tauin tarttumatta, Ilman vaaratta vähintä! Jonka päätän päätöksellä, Aamenella olla annan.