TUOHESTA.
Reading edition
Tuohi on minun nimeni, Koivusta olen kotoisin. Tuohesta tulee kalua, Sekä koppa että kontti, Vielä virsutkin välistä, Joilla maata marssitahan. Ennen näitä aikojamme Peitin tuohella pesämme, Katoin kaikki kartanomme Aivan leveillä levyillä. Tuohitorvella tohotti Pienet poiat paimenessa, Suen sillä säikyttivät Lammaslaumasta sivuite; Olipa kirkonkellonakin Suuri torvi Suonnejoella, Sillä soittelin somasti, Kiirehtelin kirkkohonkin. Tuli vielä nuottanuora, Pienempi kuin piiskansiima, Jolla kalat karvastihin Aina apajan perillä, Vielä viskimet veneesen, Joilla vettä viskatahan. Tuohesta on näitä tullut, Näitä koivusta kotoisin. Nyt ei tuohta tuon enempi Tuskin tuppikaan tuleepi. Koivun vyönä viisi vuotta Päällen kolmenkymmenenkin Puristelin puuta kiinni, Koivuani kasvattelin, Jonka juuresta jurahti Koko koivu kossinensa; Tuli tuosta tuokkosetkin, Tuosta nuolin nuottanuorat, Tuli tuosta tuhansia Kaikenlaisia kaluja, Kuin on muistosta murennut, Tuohen tuumat tukkunansa; Tuohest' on veneitä tullut, Amerikass' aprikoitu, En ole silmillä sihannut, Vaan olen kuullut korvillani.