LYSTILLINEN LAULU SUURESTA TUPAKAN PUUTTEESTA.

Tupakast' on kummat tullut, Äsköhin isot imehet, Jot'ei ole ennen kuultu Eikä nähty näitä vielä Pohjanmaalla poltettaissa. Minä mielellä pahalla, Surusuulla surkuttelen, Puhun tästä puutoksesta, Ihmettelen itsekseni, Kun tuli tupakan nälkä, Savuruoka saamisehen, Ett'ei ole ollenkana Mitä piippuhun panisi, Mistä saisivat savua Miehet heikot henkehensä, Kosk' on tyhjä kukkarossa, Ett' on tyhjä tynnyrissä, Ett' on laastu laarin pohjat, Viel' on laastu lattiatkin. Ei ole saatuna Savosta, Kuletettu Kuopiosta, Eikä veetty Viipurista, Eikä ole ostamalla Sitä saatu Oulustana, Eikä Raahesta rahalla. Kävi kaikki kallihiksi, Tuli tyhjä tyyrihiksi, Tolpan maksoi massin täysi, Kiilingin piipun sisusta.

Mitä nyt miehet polttaneepi, Kun on piiput piinan alla, Tuskassa tupakkamassit? Kaikki polttavat poloiset Kuluneetkin kukkaronsa, Vanhat nahkavartensakin, Puuvartensa purevat, Tuomivarren tutkaimetkin, Piityneetkin piipunperät, Vanhat karstat kaivelevat Poika parat poskehensa. Kun sitte tuska tuleepi, Pakko päälle painaneepi, Niin käyvät kärsän päälle, Vinkuupi visainen piippu, Savikärsät sairastavat, Kun on tyhjä kukkarossa, Eipä massit paljon maksa, Kun on massitkin mahona, Kukkarotkin kuulla käynyt.

Tämän on tuska tuottanunna, Tämän on pakko päälle pannut, Ett' on muutkin muuttunehet, Tupakaksi tullehetkin, Katajatkin kaikki tyynni, Pahimmatkin pajunkuoret, Kanarvatkin kankahilla, Kaikki ruohotkin ruvennut, Kaikki maasta marjan varret Tulleet tupakan sukuhun. Potunvarret poltettuna, Kärvettynä kärsäheinät, Viholaiset vielä kanssa, Huonotkin humalanvarret, Sammaletkin salvamista. Tästä on muorilla muretta, Valitusta vaimoillakin. Kaikki polttavat poloiset Varretkin ijän-ikuiset, Kuunpäiväiset kukatkin, Nuputkin nurkan takaiset.

Kivun kärsi kirkkomiehet, Kivun kärsi kerjäläiset, Kovin huusi huonemiehet, Pahoin parkui palkolliset; Tuskan on tupakka tuonna, Kivun kirvesmiehillekin, Jotka korvesta kokosit Kuusen naavat kukkaroonsa, Halkomiehet hangeltakin Koivunlehtiä kokosit, Haavanlehtiä hakivat; Kyntömiehet kynnökseltä Kun varren vaolta löysit, Sitä pistit piippuhunsa; Heinämiehet heinätyössä Suolta vehkoja vetivät, Rapakoilta raattehia, Savukaista saahaksensa. Kalamiehet kaunihitkin Poltti piippunsa poroksi, Varsiansa vainusteli, Noita haisteli halulla, Nuoli vanhan varren päätä. Maantiellä matkamiestä Kun tämä tarvet tapasi, Tuli mielehen tupakka, Poltti reestänsä rehuja Haluhunsa hartahasti.

Noita poltti nuori kansa, Poltti vanhat vaivaksensa, Jost' on yskä yltynynnä, Räkätauti tarttununna, Jost' tuli nuoret nuurumahan, Tuli vanhat vaivan alle, Huonot huonohenkisiksi, Kun on juotu joutavia, Paljon poltettu pahoja, Tupakoitu turmioita.

Kyllä muistan muinoiselta, Kun tuli tupakkavuosi, Maahan lehtiä levisi, Mitk' oli tuumat tuttavilla, Mikä laatu langoksilla: Kun tutut yhtehen tulivat Kahenkesken kankahailla, Kohta toinen toisellensa Maistatteli massiansa, Siin' oli kestit keskinäiset, Pannut pantihin tulelle Kiiruhusti kiehumahan: Eipä nyt viitsi vierahalle Maistatella massiansa, Eikä oikaista osaansa, Toosoansa toisellensa; Kun on roskat rouhehina, Tupakkana tuomen kuoret, Pois on tullehet tututkin, Langotkin karannut kauvas.

Täst' on miehet mielipahalta, Savun tähen sairastavat, Mutt' ei tapa tämä tarve, Eikä saata sairahaksi, Eikä voita vuotehelle, Eikä tuota Tuonelahan: Nälkä miehen näännyttääpi, Kun vatsa vajalle jääpi, Saattaa se miehen sairahaksi, Voittaapi se vuotehelle, Tuottaa viimein Tuonelahan. Tämä on laulu laitettuna, Tämä on runo rustattuna, Kun olin omassa työssä Kerran kenkäsuutarina.