JÄNIKSEN VALITUS.

Jänö ennen näin saneli, Metsänlapsi lausueli: "Mitä lienen mie pahoa Tehnynnä poloinen poika, Kun oon kurja niin vihattu, Kaikilta ylönkahottu, Vaikk' en mie mitään varasta, Ota muuta kuin orasta Peltoloilta pehmoisilta, Kaskimailta kaunoisilta, Joka tuskin tuntuneepi Talollisen tappioksi, Kun en juuria kumoa, Vaonharjua hajoita.

Ensin etsin niittuloilta, Apilaisia ajelin, Jäytin järven rantasilta, Lehtiheinät lehtoloista, Sitten tohin toisinansa Liki kartanoi lipata, Josta ryömin ryytimaihin, Kapsuttelin kaalimaihin, Kussa kukkia kopistan, Katkon kaalinlehtisiä, Vaikka vaivainen varolla Täällä varsin täydyn olla, Ett'ei kissat kiinni saisi, Eikä koirat ennättäisi.

Paljon talvella pahempi On mun vaivaisen oloni, Silloin piilen pitkin maita, Metsät halki haihattelen Eläkettä etsiskellen, Ruuan ainetta ajellen, Ehk'en muuta eineheksi Tarvitse mä talvekseni, Kuin noi kuoret haapapuista, Parkkisen pajunvesoista, Tahi jos tavata voisin Pikku heinäpielekseisen, Jonka vieressä viruisin, Heinät puhtahat purisin, Lehtiheinät leikkeleisin, Apilaiset ahteleisin.

Niinpä vaikka niin viatoin Olen mä poloinen poika, Eipä rauhassa elellä Minun anneta, asua Kivisissä kartanoissa, Honkaisissa huonehissa, Luojan luomissa tuvissa, Laupiaalta laitetuissa, Mutta aina ahistavat Mua ihmiset ilolla Kovin jahtikoirinensa, Pyytelevät pyssyinensä.

Yksin lapset laittelevat, Taiten takkasii tekevät, Jouhilangoista latovat, Varustamat vaskisista, Joita puskihin punovat, Asettavat aitasille, Jott' en pääse joukkoineni, Minä lapsilaumoineni, Etähälle ehi tulla, Eli uskalla ulommin, Kun on kulkuni kurittu, Tahi jalka taitettuna.

Vielä hukka hurmajaapi, Susikin mun surmajaapi Maatessa havumajassa, Levätessä lehtikossa, Viruessa virvikossa, Loikoissa kivenkolossa. Sekä poikani poloiset, Kettu syöpi ne kesällä, Tahi haukka talvisella, Viepi hengen heikompana, Pikkuruisena pilalle."