RUNO KERIMÄEN KIRKOSTA.

Soittakootten seurakunta, Laulakootten lapset meiän, Veisaten iloista virttä, Kiitosvirttä keisarille, Joka kirkon kiitettävän Antoi rauhassa raketa, Suomen suureksi hyväksi, Seurakunnan kunniaksi. Jos on harppusi hajonnut, Karsinoinut kantelesi, Ota koppa koivupuusta, Harppu hongasta hotaise, Että soittosi sopisi, Luonnistuisi laulantosi, Niinkuin mielessä menisi, Aivosi ajattelevi. Laula vielä kiitosvirttä Intendentillen ilosta, Kuin on kuulusti kuvannut Joka tempun temppelistä, Tehnyt kaavan kaunihimman, Plaanin laittanut hyvimmän. Siitä on nyt Jouhenniemen Aittokannan kankahalle Tehty temppeli jaloimpi, Huone hongista rakettu, Pantu päällen paanukatto, Rautarännit räystähille, Joka kulmalle kurimus, Ve'entorvet toimitettu. Vielä siitä vissi määrä Korkiammallen kohottu Torni toisella tavalla, Kirkon päällen kiinni pantu; Siinä on joka sivulla Akknnoita aivan paljo, Sieltä loistaapi sisälle Valon kirkkahat kipunat; Sen on rauasta rakettu Katto ruohon karvallinen, Vielä risti viimeiseksi Tornin päähän toimitettu, Sen on päähän kiinni pantu, Ukonlanka laitettuna, Tulen tuiman esteheksi, Pilvivalkian varaksi.

Vaan mitäs minun pitäisi Vielä virkkoa enemmän, Jos ma seinistä sanoisin, Aivan paljo akkunoista, Eli patsaista puhuisin, Tahi lausun lehtereistä, Kun on kaikki kaunihisti, Jaloimmasti jatkettuna Kelpo mestarin mahilla, Tolpon toimella hyvällä.

Ei saata sanoilla näillä Tulla tolkku toisen päähän, Vaikka vielä viisi vuotta Tätä laulua latoisin, Virsi pitkäksi viruisi, Laulu loppumattomaksi; Kun ei sattune sanani Syvemmältä syytä myöten, Kuin on kuuluisa rakennus, Julkinen Jumalan huone, Joka luonnon liikuttaapi Siihen mennessä sisälle. Siitä Sullen suuri Luoja, Armias avara Herra, Saisin töistäsi sanella, Kiitosvirttä veisaella, Kuin oot luonut luomisessa Siksi paikaksi pyhäksi, Kussa kunnianimesi Saarnataan, pyhä sanasi. Saapi siihen sielunsairas Aina astua sisälle Syämmellä särjetyllä, Armoalttarin etehen. Siinä löytää lääkityksen Synnin haavoillen syvillen, Aina siin' on armopöytä Tarjon' Tuonen vierahille. Saapi siinä saarnamiehet, Sielunpaimenet parahat Seurakunnalle sanella Julkisen Jumalan töistä, Olla orpojen ojennus, Horjuvaisten hoitajana, Että kansa kaikenlainen Synnintuntohan tulisi. Senpä suokohon Jumala, Sallikoon suloinen Luoja, Että tässä huonehessa, Tässä paikassa pyhässä Sinun siunattu sanasi Tuottaisi hyvän he'elmän, Eikä sammuisi surussa, Tien ohessa tallattaisi, Eikä orjantappuroihin Tukahtuisi turmiollen, Vaan se tuottaisi tuhannet, Saattaisi sa'at he'elmät, Josta herkkuja hyviä Kaikki me karitsan häissä Saamme taivahan talossa Aina nautita ilolla.

Vielä virkkaisin enemmän, Vaan oon kolmea vajaalla, Kiurun kieltä, Väinön mieltä, Kymäläisen kanteletta, Jolla on komia koppa, Ääni äijän maksavainen, Vaikk' on nauloja vajaalla, Nouattaissa nuottiloita.