YLEMMÄS YHÄ, KOTKA.
Reading edition
Jo seiso, suomalainen, Omilla jaloillas! Äl' enää lainahelyin Korista kruunuas!
Jo seiso seljin suorin Omalla aurallasi Ja kynnä maailmassa Sun omaa vakoas!
Sa kauvan, raukka, kauvan Laill' elit kerjurin; Teit työtä vainioillas Laill' arentaattorin.
Ja arentaattoriksi Sun jäädä suotu ois, — Mut itsetuntos kasvoi, — Sä katkoit kahleet pois.
Ja omin auroin, aattein Sa läksit kulkemaan, Ja arentaattorista Sa astuit herraks maan!
Ja voimas jalot, suuret Ne heräs — heräjää, Ja kulkiessas seestyi Yhäti määränpää.
Mut puolinaist' on vielä, Alulla vasta työs. Viel' laulus lasten laulut, Ja kyntös pientä myös!
Siks siipes auki, kotka! Ja lentoon korkeaan! Jaloilles, jalopeura! Ja juoksuun rohkeaan!
Ja valvehille vallan Sä, hengen Herkules! Kuin Homero, sa laula! Lyö ain' kuin Akilles!
Enemmän siipes auki Sa, kotka Pohjolan! Enemmän työhös pontta Sa, kansa Kalevan!
Jo mainees kaukomaihin Sun satakieles vie, Ja tanterilla taiteen Ja tieteen kiistaat sie.
Mut eespäin, yhä eespäin Omalla pohjallas! Ain' uudet aarteet ilmi Syvältä sielustas!
Ylemmäs, yhä. kotka! Ylemmäs, ylemmäs! Ja ylemmäks kun lennät, Viel' lennä ylemmäs!
28/1 1902.