MURTUNEEN LAULU.
Reading edition
Kenelle huokaan huoliani Ja laulan vienot virteni? Jo hautaan vaipui vanhempani Ja alle nurmen armaani.
Ne rinnat ovat riutunehet. Minua jotka rakasti; Ne sydämet on sortunehet, Minulle jotka sykkäili.
Vain tuulosille, tähtösille Voin huoata mä huoliain, Vain laulaa rannan lainehille Mun sortuneesta onnestain.
Ei, ei! Viel' rakka'us on yksi, Jok' auttaa voi ja lohduttaa. Jos sydän kuinka särjetyksi Lie tullut — se voi parantaa.
Se rakka'us on, Herra, sinun Sun puolees huo'ata ma voin. Sa lohtua, oi, anna, — minun Sa armaan' ollos, aurinkoin!