SEN MUISTAN PÄIVÄN —.
Reading edition
Sen muistan päivän, kun ensi kerran Sun, immyt armas, mä silmäs näin. Sen muistan päivän mä aina, aina, Se konsaan häivy ei mielestäin.
Se päivä armas ol' suvipäivä, Ja kukat vast' oli puhjenneet, ja puhjennut vast' olit kukaks' itse, — Siit' ai'at pitkät on vierineet.
Niin päivyt hellästi silloin paistoi, Mun Herran' hyvyyttä, heijasti, Ja sielus hyvyyttä silmäs loisti Ja tuntos puhtautta tulkitsi.
Ja sinijärvellä, — muistanetko? — Min rannall' oltihin, kangastus Niin kaunis nähtiin — ja kangastukset Loi kauniit meillekin rakka'us.
Sen muistan päivän, kun ensi kerran Sun, immyt armas, mä silmäs näin. Ja muistan, että siit' ai'ast' asti Et enää häipynyt mielestäin.