ON LAINEILLA LAIVA —.
Reading edition
On laineilla laiva, Ja myrsky se käy, Ja valkamaa varmaa Ei missähän näy. Ja tiedä ei ykskään, Sen laivan kuin käy, Kun valkamaa varmaa Ei missähän näy.
Ei niin! Sepä laiva On laadittu niin, Ett' yksi jos kohta Käy halkeamiin, Se sittenkin vielä Pääll' aaltojen jää! Ei upota aaltoon Siis laiva voi tää!
Se sadasti ollut Jo myrskyissä on. Se tottunut tuulten On taistelohon. Jo sadasti hyrskyt Siit' aarteita vei. Sit' uhkasi tyrskyt, — Se uponnut ei!
On aikoja ollut, Kun laivan jo tään On särkyvän luultu All' uhkaavan sään. On aikoja ollut, Kun maailma ties: Nyt hukkuu se laiva Ja sen joka mies.
Mut mentyä myrskyn Se aalloilla on Taas nähtynä laiva, Tuo uppoamaton. Ja purjeet ja laiva On ollut kuin uus. Taas pettyi ne, jotka Sen turmaa jo huus'!
Näin myrskyjen jälkeen Se uudesti ain' On ehommaks tullut Ja uljaammaks vain. Jos myrskyt, jos hyrskyt Kuin ruhjoneet ois, Koht' turman ne jäljet Taas hälveni pois.
Tok' ei ole laivan Se ansio vaan, Ett' aalloiss' ei käynyt Se uppoamaan. Näät aaltojen Herra Halk' aaltoin sen vei. Hän ruorissa istuu, — Siks vaivu se ei!
Ja kunnes Hän laivaa Vain ohjata saa, Se kunnolla kyntää Mert' aaltoavaa. Ja estää ei tyrskyt Voi rientoa sen: Kuin kotka se lentää Yl' lainehien!
9/12 1901.