MÄ MYÖS OLEN NÄHNYT KAUNIST' UNTA.
Reading edition
Kun Jaakob nukahti Beetelissä, Niin unta hän näki — niin kerrotaan. Ja se uni se oli niin suuri, kaunis Ja ihana kuin uni milloinkaan.
Hän näki näät seisovan tikapuitten Päin taivoa sinistä, siintävää; Ne seisoivat maassa, mutta niiden Ylös pilvihin ylti toinen pää.
Ja taivahan kirkasten enkelitten Tikapuilla hän uneksi kulkevan, Ja ylinnä seisovan itse Herran, Ikivaltiaan suuren, kirkkahan. —
Mä myös olen nähnyt kaunist' unta. Mä myös näin valtavat tikapuut. Pääs' ylimmässäpä myöskin niiden On välkkyneet auringot, tähdet, kuut.
Mä myös olen nähnyt kaunist' unta Ja haaveillut onnea ihanaa, Ja enkelist' armaast' unta nähnyt, Unt' ihmehen kaunista, hurmaavaa.
Suo, Herra, mun unteni toteutua, Mun unteni kaunisten, hurmaavain! Suo, Herra, ett' ihmetikapuista Unen' ollut ei oisi — unta vain!