KANSALLENI.
Reading edition
Oi, kansani kallis, kallehin, Joka Suomesi raivasit soista, Kivimäistä ja kannokoista, Joko laihosi nuoren halla veis, Joko uskosi uupuis, vaikeneis Valoisan aamusi laulu?
Oi, kansani kallis, kallehin, Joka kärsiä sait tuhat vuotta, Ah, aamusi näitkö sä suotta? Ja siksikö valkenevan näit yös, Taas ett' yhä selvemmin turhaksi työs Uus', auvoton aika näyttäis?
Jos niin olis, kansani kallehin, Jos niin olis kohtalos kurja, Niin onnesi oikukas, nurja, Niin parhaint' ehkä se ollut ois, Että oisit jo aikaa kuollut pois Ja kuollut kunnialla.
Mut niin ei onnesi olla saa, Ei voi, — olet sankari nuori, Olet tuulia halkova vuori! Siis seiso vankkana, vahvana vaan, Kuin tunturi tuulessa juurillaan, Ja kaikk' ota vastaan tyynnä!
Ole tyyni, kansani kallehin, Tuon tunturiveljesi lailla, Vaikk' et surunsyit' ole vailla! Sitä vinhemmin kuokkaasi iske, lyö, Mitä mustempi murhe sun syöntäsi syö Sun surevan Suomesi tähden!
Sitä vinhemmin kuokkaasi iske, lyö Ja vauhtia työllesi anna! Näin surusi suurena, kanna! Ja pelloksi perkaa kankaat ja haat, Ja kasvuhun taivuta kalliomaat, Ja haihduta soiden halla!
Mut rakkaudellasi vaali sä Vain parhainta vanhaa ja uutta, Ja kannata aatteellisuutta! Se kansa se kaikkea kestää voi, Omakielisen kultuurin joka loi Ja kansallistunnossa kasvaa!
Siis henkesi saata heilimähän, Joka soppehen päivyt päästä! Äl' uhra'uksia säästä! Ja niin valon valta se eespäin käy, Ja ei sitä voimaa kussaan näy, Joka henkiset heelmäsi veisi.
Ja kieltäsi hellin hoivaile, Äl' isies uskossa horju! Lain pohjalla puuskat torju! Ja vahtina armaan, kalliin maas Ja suojana Suuriruhtinaas Ain' uskollisimpana seiso!
Ja niin varustukseksi vahvaks käy Työ henkinen, rakkaus suuri, Ja Luojasi on sen muuri. Ja niin ei kantelos vaieta voi, Vaan sorjana, sorjemmin yhä soi Valosan aamusi laulu!
16/8 1898.