KESÄ-YÖNÄ.
Reading edition
Tyyntyypi jo tuulenhenki. Luonto levähtää. Siiven suojaan lintuisenki Painuupi jo pää. Tau'onnut nyt taisto, pauhu on, Uinahtanut kaikki lepohon.
Pieni kultasiipi perho, Sekin uinuu nyt. Luonnon lapset unten verho Kaikk' on peittänyt. Aallotarkin sinisilmäinen Tyyntyi vihdoin, uupui unehen.
Hiljene myös, ihmisrinta! Tyynny, levoton! Uni huoltas katkerinta Lievittävä on. Tyynest' uinu, rauhaisesti kuin Luonto kesä-öinä nukahtuin!
Viihdy, viihdy, lapsi kuni Äidin rinnoillen! Ihanainen poistaa uni Kaihon, murehen. Uinu, sydän aaltoileva, jo! Ota vastaan unten suutelo!
Pian särkyy unten kuvat, Haihtuu rauhaisuus. Taistelosi uudistuvat, Päivyt koittaa uus. Nuku! Aamuhetki kohta lyö! Silloin alkaa uusi taisto, työ!
1893.