OI, SYVYYTT' IHMEELLISTÄ!
Reading edition
Oi, syvyytt' ihmeellistä Sun armos, Jumala, Yl' ihmisjärjen käypää Ja tutkimatonta! Niin hellithän Sä meitä, Sun helmast' eksyneitä, Ett' ennen kuoloon Poikas soit, Kuin meidän kuolla antaa voit!
Oi, rakka'uttas suurta, Ikuista, ihanaa, Min syvyytt' ääretöntä Vain voin ma aavistaa! Jos pisarankaan milloin Sain tuta sitä, — silloin Jo riemuitsi mun rintani, — Kuink' armast' ois siis luonasi!
Kuink' armast' aina olla, Sun luonas, Herra, ois! Kuink' armast', esirippu Kun nostetahan pois, Kirkkautta Jumalansa Kun aina Herran kansa Avoimin kasvoin katselee ja kanteleitaan soittelee —!
Mer' armos, rakka'utes Siell' ylhääll' aukeaa Jo koko loistossansa, — Oi, suurta, ihanaa! Siell' ikuinen on kevät, Ja taivaat säteilevät Ijäti Herran kunniaa, ja taivaat uudet on ja maa —.
Siell' iloita myös aina Voi sydän kurja tää, Tuhannet jota tuskat Nyt särkee, synkistää. Siell' ylistystä Herran Viel' ääni munkin kerran Kai heläjää kanss' enkelten Ja kaikkein lunastettujen.
Oi, syvyytt' ihmeellistä Sun armos, Jumala, Yl' ihmisjärjen käypää Ja tutkimatonta! Sinulle kiitostansa Maan ääret, kaikki kansa Sydämin, suin siis veisatkoot Ja kanteloillaan soittakoot!