ONNENI AAMUNA.
Reading edition
Kuni kukka, mi kärsivi kuivuuttaan, Ilomielin kastetta juopi, Suvipilvi kun vihmoen viileitä Pisaroitahan sillen suopi, —
Niin lempesi lähteestä riemuiten juon, Oma impeni hempeä, hellä! Mun rintani polttavan täytit sä myös Suvikastehen viileydellä.
Kuni uinuva luontokin tervehtää Kevätai'an koittoa innoin, Ja aaltokin silloin nostaa pään Jään alt' ylös laulavin rinnoin, —
Niin onneni aamua tervehdin, Oma impeni hempeä, hellä! Sinä talviset tunteeni haihdutit pois Syvän lempesi hellyydellä.
Kuni myrskyisen yöhyen jälkehen taas Ihaellaan päiveä uutta, Ihaellaan sykkivin syömmin taas Suvi-ilman tyynt' ihanuutta, —
Niin auvoni aikoa ihailen, Oma impeni, hempeä, hellä! On tyyni mun myrskykäs mieleni nyt, Kun uinut sä mun sydämellä.
Kuni puhtahan vihreenä kukkiva maa Juhannuksena juhlivi, loistaa, Joka kolkasta aurinko loisteellaan Pois talviset tahrat poistaa, —
Niin puhtaat nyt mieleni mietteet on, Oma impeni, hempeä, hellä! Sinä ryönäisen rintani puhdistit Jalon henkesi hempeydellä.
Kuni kukkula vankkana vastustaa Tuhotuulia, yltiöpäitä, Kuni kallio uljaana uhmata voi Syysai'aankin synkkiä säitä, —
Niin voin tuhotuulia torjua nyt, Oma impeni, hempeä, hellä! Niin voin elon säissä mä seisoa nyt Niin tunturin tyyneydellä!