SUN UNHOITTAAKO, ÄITIKULTA, VOISIN!
Reading edition
Sun unhoittaako, äitikulta, voisin, Sun, — Luojaa lähinnä jot' enin mun On kiittäminen kaikesta, mi mulla On hyvää varalt' elon taistelun?
Sa köyhyydessä kanssa lapsijoukon Sait taistella, — ja varmaan silmähän Sun kierinyt on monta kyynelettä, Kun kokea sait kovuutt' elämän.
Mut hiljaa, nöyränä Sä kaikki kannoit, Lapsparvelle kaikk', kaikki uhraten: Sun päiviesi vaivat, unet öittes, Jop' usein viime leipämurusen.
Ken aavistaa vois kaikki uhra'ukses? Ken mitata Sun lempes syvyyden? Syvyydet mitata voi valtamerten, Vaan syvyyttä ei äidin-rakkauden!
Oi, kiitos, äiti, kaikesta min annoit! Oi, kiitos hellimmästä hoidostas! Oi, kiitos, kylväjä Sä hellänhellä, Sun ohjeistas, Sun opetuksistas!
Oi, kiitos vielä, valost' ikuisesta, Joll' avata Sa koetit sydämet, Ja neuvosta, ett' iki-ilmapiiriin On tähdättävä aina katsehet!
Nyt elon ilta on jo Sulla — ilta Tuo tyyni olkoon, kirkas, murheeton! Ja kaikkivoipa kauvan, kauvan vielä Sun, äitikulta, elää suokohon!