OKSALLA ISTUI LAULULINTU.
Reading edition
Oksalla istui laululintu. Lauleli, viserteli. Lauleli, lauloi lemmestänsä Ja lauleloissahan eli.
Nuolena luokse laululinnun Lenteli julma haukka. Surmasi, surmas pikkulinnun, — Voi, sua linturaukka!
Nuolena murhe sydämeeni Iskevi niin kuni haukka; Nuolena surmas sulotoiveet. — Voi, sua sydän raukka!
Laulelen, laulan toiveistani, Niin kuni kuollehesta, Niin kuni talven taittamasta Kauniista kukkasesta.
Ehkäpä sentään elpyy vielä Särkynyt sydänrukka; Kukkiihan talven jäisen jälkeen Jällehen kummun kukka!
Puhkeehan talven tuulten jälkeen Lauluhun kevätkerttu; Kukkihin, hedelmiinkin kypsyy Tuoksuva tuomen terttu!