MIHIN ONNENI RAKENNAN?
Reading edition
Päivän noustessa, laskiessa, Ai'an hetkien vaihdellessa. Mihin toivon ja uskallan? Elon kirkkaassa kevähässä Tai sen syksyssä synkeässä Mihin onneni rakennan?
Rakennanko sen lempeen naisen, Hellän, lempivän, uhraavaisen, Viisaan, viehkeän puolison? Ei, ei! Vaikkakin lemmin naista, Lemmin kaunista katoavaista, — Ylemmäksi mun kaihon' on!
Rakennanko ma onnen' sitten Kiiltoon kirkasten aartehitten? Mihin onneni rakennan? En mä onnean' aartehille Usko kirkkaille, kiiltäville: Aarteet ruostuvat maailman!
Ai'an kunnia-asteikoille Rakennanko sen sitten, — noille, Joista kilvaten kiistataan? Ei mun mieleni ole sinne. Muuas kaihoan — mutta minne? Minne, minne mä kaihoonkaan?
Toimi jalo ja riento vakaa Ihmiskunnalle kenties takaa Mulle onneni kestävän? Kiitän kyllä mä työtä moista. Sille laulankin, — sentään toista Etsin onnea elämän.
Etsin onnea kestävätä, Pysyväistä ja eheätä, Jota rintani kaihoaa, Johon myrskynkin pauhinassa, Elämässä ja kuolemassa Voipi luottaa ja uskaltaa!
Oi, ken onnen tuon kaihoomani Antaa voipi mun rintahani? Mihin toivon ja uskallan? Sinä, Herra, vain voit sen, Sinä, Sinuun toivoni kiinnän minä, — Sinä olet, jota kaihoan!
Päivän noustessa, laskiessa, Ai'an hetkien vaihdellessa Sua rintani kaihoaa; Sinuun eloni kevähässä Ja sen syksyssä synkeässä Vain voin onneni rakentaa!
Sinust' eloni syntyi, lähti, Sä oot eloni johtotähti, Sä sen alku ja määränpää! Suo siis, Herra, ett' aina oisin Sinun lapsesi, Sulle voisin Työni, toimeni pyhittää!
1901.