MUUT NE UINUU.
Reading edition
Muut ne uinuu, — minä valvon, Valvon luona sairasten. Yksin valvon syksy-yönä Lapsosia vaalien.
Tulirokko, tuima tauti, Pienoisia ahdistaa. Neljä pientä, kultapientä Sairaana — oi, katkeraa!
Valvonut jo äitikulta Aamuun ast' on monet yöt. Äitirukka! — raskaat äidin, Puolison on huolet, työt!
Vaiti, hiljaa valvoskelen, Rinta rauhatonna lyö. — Oi, kun tointuis pienokaiset! Oi, kun valkeneisi yö!
Vaivojansa vaimennella, Koito, tässä ko'etan; Vuoteen luota vuoteen luokse Syksy-yössä va'ellan.
Raskast' on se, raskast' on se, Valitukset voi, ne soi! Auttaa tahtoisin, mut seison Voimatonna — ah, en voi!
Auttaa, tahtoisin, — mut turha Tahto, toivomus on tuo. Korke'uteen huokaella Hiljaa vain voin Herran luo:
Herra, Herra, armon Herra! Auta Sinä — Sinä voit! Armait' auta pienoisia, Jotka hoitohomme soit!
Auta, Herra, armon Herra! Lievitä ja paranna! Tai jos toisin tahdot, — voimaa Anna tahtoos taipua!
15/11 1901.