MIKS' ET SÄ, LUOJA —?
Reading edition
Miks' et sä, Luoja, kasvojen Suloa mulle suonut? Miks kaunottareks kaupungin Et mua tehnyt, luonut?
Mä kukkasena perhoset Lumonnut silloin oisin. Mä myöskin lemmen hehkusta Iloita silloin voisin.
Mut nyt ei kukaan viivähdä Mun akkunani alla. Ei mua muista, tervehdä Ne laulull' armahalla,
Mä yksinäni kaihoan Ja itken, impirukka. On impi köyhä, suloton, Kuin huomaamaton kukka.
Voi, kuitenkin, mit' aattelen! On mulla hyvä näinkin. Oi, onhan puhdas sydämein, — Jos yksin jään tai jäinkin!
En kaunottareks kaupungin, En tahtoiskaan mä tulla, — Vähemmän vaaran valkeita, Kuin heillä, ompi mulla!
Enk' imarrusta kuulla, en Ma tahdo halpaa, turhaa. En hengittää sit' ilmaa, en, Mi myrkyn lailla murhaa.
Osaani tyydyn, Luojani. Pois mieli kapinoiva! Pimeiltä teiltä varjele Mua, Herra, kaikkivoiva!