JUGGERNAUTIN VAUNUT.
Reading edition
Tapa Indiass' ollut on, — kerrotaan — Tapa itsensä uhraamalla Epäjumalan vaunujen kulkemissa Sen kuolla rattaiden alla.
Joka vuos noin uhreja Juggernaut — Nimi moinen on jumalalla — Sai uusia, — kansoa laumottain Sen musertui vaunujen alla.
Ja laumat uudet ne onneaan Yhä etsi ja etsi surmaa. Verihinsä jos toiset jo vaipuivat, Tapa hurja se uusia hurmaa!
Tapa moinen eikö oi, hirvitä? Ja eikö se kerro yöstä, Joss' uinuu se kansa, min keskellä Noin voitu on kuoloon syöstä?
Ja kuitenkin, kansani, — eiköhän Maass' armahassa myös tässä Joka vuos' epäjumalan vaunut lie Yli maan noin vierimässä?
Ja eiköhän, eiköhän murskauneet Jo tuhannet vaunujen alla, Ja tuhannet vieläkin kuoloon käy Kuin hurjina, kilpailemalla?
Epäjumala — kuningas Alkohol' — Hän vaeltaa vaunuissansa. Yli maan nuo vaunut vierivät — Veri tippuvi rattaistansa.
Veri tippuvi nuorten ja vanhojen, Ja lesket ne itkee ja lapset, Ja turvaa tutisevan vanhuuden Ne itkevät harmajahapset!
Ja sentään, oi, alla vaunujen Viel' etsitään onnea … surmaa! Ja sentään, oi, kansoa Kalevan Tapa luonnoton vieläkö hurmaa?
Ei, ei! Tuhat kertaa jyrkkä: ei! Tavan sortua täytyy nurjan! Me kukistaa tahdomme — kukistaa Epäjumalan korskean, kurjan!
Me tahdomme saarnata taistoa Ja käyttää ääntä ja kättä Sen Suomen sortajan sorrannaks, — Ja taistella herkeämättä!
Ja me tahdomme kansaa valveuttaa Ja järkihinsä saada Ja nähdä sen päivän, jolloin ei Epäjumala kansaa kaada…!