TOINILLE.
Reading edition
Suvi-ilmanko vain ihanuutta, Päivää ikikirkast' unelmoit? Riemuako janoat ain' uutta? Ruusuillako viihtyä vain voit? Ja sä pilvein nousennanko estää Taivollesi, Toini, tahtoisit? Mutta paistett' ainaist' onnen kestää Voisko henkes taimet kaunihit?
Katso kesän kukkaa kuivunutta! Paisteet pitkät poudistutti sen! Paisteesen se hiljaa kuoli, — mutta Elpynyt ois taivaan tummeten, Taivaan tummeten ja sateen tullen. — Noinpa henkes hento kukkanen Kuihtuu päivän paistaiss' yhä sullen, — Elpyy alla kyynelsatehen —!
1896.