IX LUKU.

KUOLLUT KOIRA.

Carpentaria juoksi portaita ylös. Ellei hänellä olisi ollut tulipunaista tukkaa ja tulista mieltä, olisi hän luultavasti menetellyt arvokkaammin: kutsunut Juliettea ja kysellyt häneltä kaikkea kahden kesken. Mutta hän oli Carpentaria. Juliette tunsi hänen luonteensa ja pakeni hänen edellään huoneeseen missä Ilam, yllään aamutakki pyhäpukunsa päällä, istui nojaten mukavasti taapäin pienen pöydän vieressä, jolla oli tyhjä lautanen, veitsi ja kahveli.

Juliette vaipui maahan.

"Oi, Carlos", änkytti hänen peloissaan.

"Mitä sinä teet tässä talossa, Juliette?"

Juliette ei vastannut.

"Kuulkaahan, Carpentaria", alkoi Ilam ja kohottautui tuoliltaan.

"Vaietkaa!" huusi Carpentaria suutuksissaan ja uhkaavasti.

Tämän melun kuullessaan tuli suuri koira, Neptunus, esiin Ilamin tuolin takaa, missä se oli maannut ja murisi.

"Mrs. Ilam sanoi minulle, että Jos — että mr. Ilam oli sairas — siksi tulin tänne katsomaan miten hän voi. Siinä kaikki", sanoi Juliette vihdoin..

"Vai niin? Siinäkö kaikki!" sanoi Carpentaria ivallisesti. "Sinun hyväntahtoisuutesi sairaita ja kärsiviä kohtaan on kunnioitettava, tyttöseni. Mutta koska sairas näyttää voivan sangen hyvin, luulen sinun olevan parasta tulla kanssani kotiin. Tahdon puhua kanssasi."

Juliette katsoi rukoilevasti Ilamiin.

"Minun täytyy kertoa se hänelle", kuiskasi hän. "Minun täytyy sanoa se Carlokselle, Miksi tahdot salata sen häneltä? Carlos, mr. Ilam ja minä olemme kihloissa. Me rakastamme toisiamme. Tahdoimme vain saada sinun suostumuksesi, ja Jos pelkäsi, ettet ehkä antaisi sitä. Hän pelkäsi sinua. Olemme olleet nyt kolme päivää kihloissa, eikö niin, Jos?"

"Minun suostumukseni!", huudahti Carpentaria katkerasti. "Minun suostumukseni!"

Suuttumus oli vähällä saada hänet suunniltaan, mutta hän hallitsi itseään.

"Otaksun", sanoi hän Juliettelle, "että rakkautesi tätä kunnioitettavaa herraa kohtaan saa sinut menemään yöllä puutarhaan, ja te kai teette ihania romanttisia kävelymatkoja yhdessä. Minun suostumukseni! Hyvä jumala!"

Juliette rohkaistui ja tuli Ilamin tuolin luo, ja Ilam tarttui suojelevasti hänen käteensä.

"Rakas-tyttö-raukkani, älä välitä siitä", kuiskasi hän lohduttavasti.

Äänessä oli aitoa kiintymystä, vaikka Ilam olikin niin paksu ja naurettava. Oli selvästi rakkautta tuossa heidän tavassaan pitää toisiaan kädestä. Ja Carpentariaa ei voinut olla kaikki näkemänsä hämmästyttämättä. Se sai hänet hämilleen, hajoitti hänen ajatuksensa.

"Tule, Juliette", sanoi hän tyynemmällä ja ystävällisemmällä äänellä.

Hän kääntyi mennäkseen huoneesta, ja Juliette seurasi häntä tottelevaisesti. Hän antoi hänen mennä edellä, pysähtyi hetkiseksi ja loi katseen Ilamiin.

"Vai teidät on aiottu myrkyttää, Ilam!"

"Myrkyttää?", toisti Ilam käsittämättä-mitään.

"Niin", sanoi Carpentaria pilkallisesti. "Ettekä te koskaan syö munaa aamiaiseksi. Siksi teidän lautasenne on keltainen. Te juotte aina maitoa. Te syötte sen tietysti kahvelilla ja veitsellä. Ja te epäilitte maitoa ja annoitte sitä Neptunukselle, ja se kuoli. Niinkö?"

"En ymmärrä mitä tarkoitatte", sanoi Ilam, "Kysykää äidiltänne!", sanoi Carpentaria ja meni.

Hän ei tavannut mrs. Ilamia alhaalla, muuten hän olisi onnitellut häntä näyttelijälahjoistaan.

Kun hän oli saanut Julietten työhuoneeseensa, alkoi tämä itkeä hiljaa. Carpentarian oli mahdotonta olla hänelle enää vihoissaan.

"Juliette", sanoi hän, "miksi sinä salaat jotakin minulta?"

"Voi, Carlos, hän tahtoi pitää sen salassa. Hän sanoi, että hänellä oli siihen syynsä, ja minä rakastan häntä. Ei kukaan ennemmin ole minua rakastanut, ja minä olen kolmikymmenvuotias."

"Mutta minähän pidän sinusta", sanoi veli.

"Sehän on aivan toista!"

Sitten Carpentaria alkoi kysellä mrs. Ilamista.

"Minä olin keittiössä, ikkuna oli auki, kun mrs. Ilam tuli sen ulkopuolelle ja sanoi, että Jos oli sairas, ja halusi puhua kanssani."

"Koskiko hän maitoon?"

"Ei, miksi hän olisi koskenut maitoon?"

"Oliko hänen mahdollista ulottua maitoon, jos hän olisi tahtonut?"

"Oli kyllä. Mutta miksi niin?"

"Voitko vannoa, ettei hän siihen koskenut?"

"En voi sitä vannoa, mutta olen miltei varma siitä, ettei hän sitä tehnyt. Mitä sinä tarkoitat, Carlos?"

"Minä näytän sinulle mitä tarkoitan!", sanoi Carpentaria.

Hän avasi makuuhuoneen oven ja vei hänet parvekkeelle.