XXVIII LUKU.

MITEN VOITTOJÄRJESTELMÄ TEKI MITÄTTÖMÄKSI KEKSINTÖJEN HYÖDYN.

"Kysymys yksityiskapitalismin vihamielisyydestä edistystä kohtaan", jatkoi opettaja, "jakaantuu itsessään, kuten jo olen sanonut kahteen osaan. Ensiksi perusteellinen vastakohtaisuus erityisen yksityisetujärjestelmän ja kaikkien ratkaisemattomien muutosten välillä, joka huolimatta siitä millainen loppuseuraus tulee olemaan, ehdottomasti vahingoittaa näitä etuja. Nyt pyydämme sinua, Harold, ottamaan käsitelläksesi toisen osan kysymystä — nimittäin voittojärjestelmän vaikutusta vähentää, ellei kokonaan tehdä mitättömäksi yhteiskunnalle tulevaa hyötyä sellaisista keksinnöistä ja parannuksista, jotka kykenivät voittamaan yksityisten etujen vastustuksen saattamalla itsensä käytäntöön-otetuiksi. Yhdeksästoista vuosisata, myös siihen liittyen viimeinen neljännes kahdeksattatoista vuosisataa oli huomattava hämmästyttävän ja ennen kuulumattoman lukunsa vuoksi suuria keksintöjä taloudellisella alalla. Mistä johtui tämä keksivien nerojen purkaus?"

"Samasta syystä." vastasi poika, "mikä aiheutti kansanvaltaisen liikkeen nousemisen ja aatteen inhimillisestä yhdenvertaisuudesta tänä aikana — se tahtoo sanoa, ajatuskyvyn laajeneminen kansan keskuudessa, joka ensi kerran tullen yleiseksi, kertasi kymmentuhansin kerroin ihmiskunnan ajatusvoimaa ja poliittiselta asiain kannalta siirsi ajattelun tarkoitusperän yksilöiden eduista enemmistön etuihin."

"Meidän esi-isämme", sanoi opettaja, "nähdessään tämän keksintöjen purkauksen tapahtuvan yksityiskapitalismin aikana, päättivät tästä, että jotain oli olemassa systeemissä, joka oli erittäin suotuisaa keksintökyvyille. Onko sinulla jotain sanomista tässä suhteessa, paitsi mitä jo olet sanonut?"

"Ei ole muuta", vastasi poika, "paitsi että saman säännöin perusteella meidän olisi annettava tunnustuksemme kuninkaallisille laitoksille, aatelistolle ja ylimysvallalla niistä kansanvaltaisista aatteista, jotka heidän hallinnossa olonsa aikana kasvoivat kukoistukseensa suuren vallankumouksen aikana."

"Arvelen, että se jo riittää siinä suhteessa", vastasi opettaja. "Nyt pyydämme sinua kertomaan meille jotain yksityiskohtaisempaa tästä suuresta keksintöjen aikakaudesta, joka alkoi loppupuolella kahdeksattatoista vuosisataa."

HAROLD PUHUI TOSISEIKOISTA.

"Muinaisuuden ajoista kahdeksannentoista vuosisadan viimeiseen neljännekseen saakka", sanoi poika, "ei ole ollut juuri mitään kehitystä koneteollisuuden alalla paitsi laivojen ja aseitten valmistuksessa. Vuodesta 1780 tai niiltä paikkeilta ovat alkuinsa voimanlähteitten keksintösarjat ja niiden käyttäminen taloudellista tarkoitusta varten käytettäviin koneisiin, joka seuraavan vuosisadan aikana täydellisesti mullisti teollisuus ja kauppaolot. Höyry ja kivihiili merkitsivät ihmisvoiman lisäystä rikkauksien tuotannossa, joka oli melkein mahdoton arvostellakaan. Teollisuusoloissa ei ole liian paljon sanottu sanoessa niiden muuttaneen ihmisen kääpiöstä jättiläiseksi. Ne olivat kuitenkin ainoastaan suurimpina tekijöinä lukemattomiin uusiin keksintöihin, joiden kautta suunnattomat työnsäästämiset aiheutuivat kaikilla aloilla, joilla ihmiselämää ylläpidetään ja ohjataan. Maanviljelyksessä, jossa suurena osakkaana on luonto, jota ei voi suuria kiiruhtaa ja jossa senvuoksi ihmisen valta on vähemmän hallitseva kuin muilla teollisuuden aloilla, olisi odottanut tuottavan kyvyn lisääntymisen olevan vähimmän. Ja kuitenkin on tällä alalla arvioitu, että maanviljelyskoneisto enimmin kehittyneenä Amerikassa oli tehnyt noin viisitoistakertaiseksi yksityisen työläisen tuotannon. Useimmissa muissa tuotannon lajeissa, jotka olivat vähemmän riippuvaisia luonnosta, keksinnöt tänä aikana olivat lisänneet työn tuottavaisuutta vieläkin suuremmassa määrässä, vaihdellen se viisikymmen ja satakertaisesta määrästä tuhatkertaiseen määrään, yksi mies kyeten saamaan aikaan yhtäpaljon kuin pieni armeija kaikkina entisinä aikoina."

"Se tahtoo sanoa", sanoi opettaja, "näyttää siltä kuin, vaikkakaan ihmissuvun tarpeet eivät olleet kasvaneet ollenkaan, sen kyky tuottaa näitä tarpeita oli rajattomassa määrässä kasvanut. Tämä summaton kasvu työkyvyssä oli puhdasta taloudellista voittoa maailmalle, jollaista ihmiskunnan edellinen historia ei voinut näyttää läheskään. Oli kuin Jumala olisi antanut ihmiselle täydellisen valtakirjansa komentamaan kaikkia luomakunnan voimia itseään palvelemaan. No, Harold, otaksupa, että sinulle olisi ainoastaan sanottu saman verran kuin sinä olet sanonut meille ihmiskunnan tuotantokyvyn satakertaisesta lisääntymisestä, joka tänä aikana tapahtui ja ilman enempiä tietoja sinut jätettäisiin itseksesi päättämään, miten suuri muutos parempaan päin ihmiskunnan oloissa olisi ollut luonnollisena seurauksena, mikä olisi otaksuttavana loppupäätöksenä?"

"Varmalta näyttäisi otaksua vähintäin", vastasi poika, "että jokainen muoto inhimillistä onnettomuutta ja puutetta, joka suoranaisesti tai välillisesti johtuu taloudellisista puutteista, olisi ehdottomasti tullut katoamaan maan päältä. Että itse 'köyhyys' sanan merkitys olisi kokonaan unohdettu, olisi näyttänyt suoranaiselta seuraukselta ajattelemaan alkaessa. Sen lisäksi me voisimme edelleen kuvitella kaikkia yleisen ylellisyyden alalla, mitä vaan haluamme. Arvelun perustaksi annetut tosiseikat oikeuttaisivat mahdottomimmatkin unelmat yleisestä onnellisuudesta, mikäli aineellinen yltäkylläisyys voi suoranaisesti tai välillisesti sitä aikaan saada."

"Aivan oikein, Harold. Me tiedämme, mitä meillä on odotettavissa, kun alat kertoa meille, mitkä historialliset tosiseikat ihmiskunnan taloudellisen kehityksen alalla varsinaisesti johtuivat kahdeksannentoista ja yhdeksännentoista vuosisatojen keksinnöistä. Ota kansanjoukkojen asema kehittyneimmissä maissa yhdeksännentoista vuosisadan lopulla, sen jälkeen kuin he olivat saaneet kivihiilen ja höyryn tuottamia etuja ja useimpia muita suuria keksintöjä vuosisadan kuluessa ja vertaa niitä heidän asemaansa sanokaamme esimerkiksi vuonna 1780, jolloin voit meille antaa käsityksen muutoksesta parempaan päin, joka heidän taloudellisessa hyvinvoinnissaan on tapahtunut. Epäilemättä oli se jotain ihmeellistä."

"Monien väittelyjen ja tarkkojen laskujen alaista on ollut", vastasi poika, "tokkopa kehittyneimmissä maissa eri luokat yhdessä otettuina ja huomioon ottamatta paljaita muotomuutoksia, mitään varsinaista parannusta oli huomattavissa kansan suuren enemmistön taloudellisessa asemassa."

"Voiko olla mahdollista, että parannukset olivat olleet niin vähäisiä, että voitiin nostaa kysymystä siitä, oliko niitä ollenkaan ollut?"

"Olipa kyllä. Esimerkiksi Englannin kansasta yhdeksännellätoista vuosisadalla on Florence meille antanut todistuksia puhuessaan ulkomaisen kaupan vaikutuksista. Englannilla ei ainoastaan ollut suurempi ulkomainen kauppa kuin millään muulla kansalla, vaan oli se myöskin aikuisemmin ja täydellisemmin ottanut käytäntöön suuret keksinnöt kuin muut kansat. Florence on kertonut meille, että yhteiskuntaopin tutkijoille ei ollut ollenkaan vaikeaa näyttää toteen, että Englannin kansan taloudellinen tila oli paljoa kurjempi yhdeksännentoista vuosisadan loppupuolella kuin se oli ollut vuosisatoja ennen, ennen kuin höyrystä osattiin ajatellakaan ja tämä oli samalla lailla totta Alankomaitten ja Saksan kansojen suhteen. Mikäli koskee työväen joukkoja Italiassa ja Espanjassa olivat ne olleet paljon paremmissa taloudellisissa oloissa Rooman keisarikunnan aikoina kuin mitä he olivat yhdeksännellätoista vuosisadalla. Jos Ranskassa oltiinkin hiukan paremmassa asemassa yhdeksännellätoista kuin kahdeksannellatoista vuosisadalla, johtui se kokonaan maan jakamisesta, jonka Ranskan vallankumous aiheutti eikä missään suhteessa suurista keksinnöistä."

"Miten oli asian laita Yhdysvalloissa?"

"Jos Amerika", vastasi poka, "osottikin huomattavaa parannusta kansan asemassa, ei sitä ole ehdottomasti luettava keksintöjen kehityksen ansioksi, sillä uuden maan ihmeelliset taloudelliset edellytykset olivat antaneet kansalle suuren vaikkakin ehdottomasti ainoastaan hetkellisen edun muihin kansoihin nähden. Kuitenkaan ei näytä siltä, että olisi oltu enemmän yksimielisiä siitä, oliko todella kansanjoukkojen asema enemmän parantunut Amerikassa kuin vanhalla mantereellakaan. Viimeisellä vuosikymmenellä yhdeksättätoista vuosisataa, jolloin tyytymättömät palkkatyöläiset ja maanviljelijät olivat yhtymäisillään alkaen liike paisua vallankumoukselliseksi luonteeltaan, julkaisivat Yhdysvaltojen hallituksen asiamiehet muodosteltuja vertailuja palkkojen ja hintojen välillä, joissa he väittivät ilmenevän pienen parannuksen kokonaisuudessaan amerikalaisten käsityöläisten taloudellisessa asemassa vuosisadan kuluessa. Niin kaukaiselta ajalta emme me luonnollisesti voi arvostella näitä laskuja yksityiskohdissaan, mutta me voimme hyvällä syyllä epäillä lopputuloksista, että kansanjoukkojen tila olisi ollut suuresti parantunut päättäen siitä yleisestä tyytymättömyydestä, joita asettamaan nämä julkaisut olivat, vaikkakin turhaan sijotut. Turvalliselta näyttää olettaa, että kansa tunsi paremmin oman asemansa kuin sosiologistit ja varmaa on, että yhä kasvavana vakaumuksena amerikalaisten kansajoukkojen keskuudessa oli, että he yhä enemmän olivat menettämässä taloudellisella alalla ja vaarassa vajota entisen ja samanaikaisen Europan köyhälistön ja maalaisväestön alhaiseen asemaan. Kapitalismin puolustajien työtilastotauluja vastaan voimme me lisätä tärkeämpänä ja todistavampana seikkana Amerikan kansan taloudellisesta ahdinkotilasta loppupuolella yhdeksättätoista vuosisataa sellaisia ajanmerkkejä kuin kerjäläis- ja kulkurijuukkojen kasvamisen vanhalla mantereella tavattuun määrään, palkkatyöläisten katkerat kapinoimiset, jotka pitivät vallalla ainaista taloudellista sotaa ja lopuksi vararikkotilan, johon maataviljelevä väestö oli vaipumassa."

"Riittää jo tähän kysymykseen", sanoi opettaja. "Sellaisessa vertauksessa kuin tämä on, ovat pienemmät eroavaisuudet vähemmän tärkeitä. On kylliksi tietää, että jos ihmisen tuotantokyvyn rajatonta kertautumista keksintöjen edistymisen kautta olisi kehitetty ja käytetty jonkunlaisellakaan harrastuksella yleiseksi hyväksi, köyhyys olisi kadonnut ja hyvinvointi ellei täydellinen ylellisyys olisi ollut yleisenä seurauksena. Kun tämä tosiasia on selvä kuin aurinko, on tarpeetonta ryhtyä pohtimaan taloustieteilijäin hiuksenhalkomiseen meneviä väitelmiä siitä olivatko luokan tai toisen olosuhteet yhdessä tai toisessa maassa hiukkaa parempia tai huonompia kuin mitä ne olivat olleet. Kylliksi on väitteen todistamiseksi, ettei kukaan missään maassa väittänytkään, että olisi ollut huomattavaa parannusta edes alkaakseenkaan täydellistä muutosta ihmiskunnan oloissa parempaan päin, joista suuret keksinnöt yleiseen käytäntöön otettuina olivat antaneet täydellisen ja pikaisen lupauksen ja mahdollisuuden."

"Ja nyt kerropa meille, Harold, mitä esi-isillämme oli sanomista tästä hämmästyttävästä seikasta — seikasta, joka oli vielä ihmeellisempi kuin itse suuret keksinnöt, nimittäin näiden epäonnistumisesta hyödyttää ihmiskuntaa huomattavammassa määrässä. Luonnollisesti jo itsessään niin hämmästyttävän ja ihmiskunnan onnellisuuden toiveille niin tuhoatuottavan ilmiön on täytynyt saattaa järjellisistä ihmisistä kokoonpannun maailman miettimään mitä suurimmasti, mikä sellaiseen mahtaa olla selityksenä Olisi voinut otaksua, että tämän epäonnistumisen, jota esi-isämme saivat kokea, olisi pitänyt olla kylliksi vakuuttamaan heille, että jotain täytyi olla suuressa määrässä väärin taloudellisessa järjestelmässä, joka tällaisen aiheutti tai salli ja ettei enempiä todistuksia olisi tarvittu kehottamaan heitä tekemään radikaalisia muutoksia siinä."

"Niin olisi ainakin luullut", sanoi poika, "mutta esi-isillemme ei näytä juolahtaneen mieleen pitää taloudellista järjestelmäänsä syynä tällaisiin seurauksiin. Kuten olemme huomanneet, tunnustavat he välittämättä siitä että he väittelivät prosenttimääristä, etteivät suuret keksinnöt olleet onnistuneet saamaan huomattavampaa parannusta ihmiskunnan oloissa, mutta he eivät koskaan näytä päässeen kylliksi kauas tutkiakseen perusteellisemmin, mistä tämä johtui. Sen ajan taloustieteilijäin laajoissa teoksissa emme me löydä mitään pohdiskelua vieläpä vähemmän yritystä selittää tätä seikkaa, joka meidän mielestämme ehdottomasti peittää varjollaan kaikki muut taloudellisen aseman piirteet ennen vallankumousta. Ja oudoin seikka kaikessa tässä on se, ettei tämä heidän epäonnistumisensa saavuttaa jotain mainitsemisen arvoista hyötyä keksintöjen edistymisen kautta näyttänyt kuolettavan esi-isiemme harrastuksia keksintöihin. He näyttivät olevan huumaannuksissa töittensä ylpeilemisestä, vaikkakin he olivat suletut pois niiden tuottamasta edusta ja heidän jokapäiväisenä unelmanaan olivat uudet keksinnöt, jotka yhä suuremmassa määrässä saattaisivat luomakunnan voimat heidän käytettäväkseen. Kukaan heistä ei nähtävästi pysähtynyt ajattelemaan, että vaikka Jumala tyhjentäisi varastostaan heidän hyväkseen kaikki käytännön ja voiman salaisuudet, ei ihmiskunta olisi hituistakaan paremmassa asemassa, elleivät he keksisi jotain taloudellista konetta, jonka kautta nämä keksinnöt voitaisiin saada paremmin palvelemaan yleistä hyvää kuin mitä ne olivat tähän saakka tehneet. He eivät näytä käsittäneen, että niin kauan kuin köyhyyttä oli olemassa, jokainen uusi keksintö, joka lisäsi tuotantovoimaa, oli ainoastaan yksi uusi syytös heidän taloudellista järjestelmäänsä vastaan sen kykenemättömyydestä, joka oli yhtä suuri kuin se oli kohtuuton. He näyttivät kokonaan jättäneen huomioonsa ottamatta sen seikan, että siihen saakka kunnes heidän mahtavat koneensa tullaan käyttämään inhimillisen hyvinvoinnin lisäämiseen, he olivat ja tulivat edelleenkin olemaan paljaita hullunkurisia tieteellisiä leikkikaluja, joilla ei ollut suurempaa todellista arvoa ja hyötyä ihmiskunnalle kuin useilla hyvinkeksityillä tanssivilla nukeilla. Tämä mieletön halu yhä enempiä, suurempia ja laajempia keksintöjä tekemään taloudellisella alalla yhdessä nähtävästi täydellisen välinpitämättömyyden kanssa siitä saavuttiko ihmiskunta niistä mitään lopullista hyötyä vai ei, voidaan käsittää ainoastaan pitämällä sitä yhtenä niistä oudoista heikkomielisen kiihoituksen kulkutaudinkohtauksista, joiden tiedetään vaivanneen vissien ajanjaksojen koko kansakuntia, etenkin keskiaikana. Mitään järkiperäistä selvitystä ei siihen ole olemassa."

"Hyvällä syyllä voit niin sanoa", huudahti opettaja. "Miksi hyödyksi todella olikaan, että kivihiili oli keksitty, kun kuitenkin oli yhtä paljon lämmittämättömiä asuntoja kuin koskaan ennen? Miksi hyödyksi olivat koneet, joiden avulla yksi mies voi kutoa yhtä paljon vaatteita kuin tuhannet sata vuotta ennen, kun kuitenkin oli yhtä paljon ryysyisiä, vilusta väriseviä olentoja kuin ennenkin? Miksi hyödyksi olivat koneet, joiden avulla amerikalainen farmari voi tuottaa tusinan kertaa enemmän ruoka-aineita, kuin hänen isoisänsä, kun kuitenkin oli olemassa yhä useampia nälkäkuolemakohtauksia ja suurempi määrä huonosti ravittua väkeä maassa kuin koskaan ennen ja laumoittain kodittomia, kurjuuteen vajonneita kulkureita vaelteli maassa kerjäten leipää jokaiselta ovelta? Nämä meidän esi-isämme olivat keksineet höyrylaivat, jotka olivat ihmelaitoksia, mutta näiden päätehtävänä oli kuljettaa köyhiä maista, jossa he olivat kerjäläisinä kulkeneet työtäsäästävistä koneista huolimatta, uudempiin maihin, jossa heidän välttämättömästi lyhyen ajan kuluttua oli uudelleen ryhdyttävä kerjäämään. Noin keskivälillä yhdeksättätoista vuosisataa riemustui maailma kutomakoneen keksimisestä ja siitä, minkä taakan se tulisi nostamaan ihmiskunnan hartioilta. Kuitenkin viisikymmentä vuotta myöhemmin pukuteollisuus, jonka luultiin muuttuvan keksinnön kautta parempain päin, oli muuttunut orjuudeksi sekä Amerikassa että Europassa joka 'hikipajasysteemin' nimellä saattoi silloisenkin hitaan väen häpeämään. Heillä oli helposti syttyviä tulitikkuja piikiven ja teräksen asemasta, paloöljyä ja sähkövalo kynttilöiden ja valaanöljyn asemasta, mutta saastan ja kurjuuden kuvat joita nämä parannetut valaistusvehkeet valaisivat, olivat samat ja näyttivät ainoastaan vielä pahemmilta niiden valossa. Ne harvat kerjäläiset, joita Amerikassa oli ollut yhdeksännentoista vuosisadan ensi neljänneksellä, kulkivat jalan, kun sen sijaan he viimeisellä neljänneksellä varastivat kulkunsa höyryhepojen vetämissä junissa ja oli heitä tällöin viisikymmentä kertaa enemmän. Maailma matkusti kuusikymmentä mailia tunnissa viiden tai kymmenen mailin asemesta vuosisadan alussa, mutta se ei ollut voittanut alaa tuumaakaan köyhyydeltä, joka siinä riippui kiinni kuin varjo kilpajuoksijassa."

HELENA ANTAA SELITYKSEN TOSISEIKOILLE.

"Nyt, Helena", jatkoi opettaja, "me haluaisimme sinun selittämään meille ne tosiseikat, joita Harold on meille niin selvästi esittänyt. Me haluamme sinun kertomaan meille, mistä se johtui, että ihmiskunnan taloudelliset olot saavuttivat enintäin tuskin huomattavan parannuksen, jos ollenkaan keksintöjen kehityksestä, jonka rajattoman tuotantovoiman lisääntymisen vuoksi kaiken järjellisen säännön mukaan olisi pitänyt täydellisesti muuttaa parempaan päin ihmissuvun taloudelliset olosuhteet ja kokonaan poistaa puutteen maailmasta. Mikä vanhassa yksityiskapitalismin systeemissä aiheutti tällaisen epäonnistumisen?"

"Sen aiheutti voittojärjestelmän käytännössä olo", vastasi tyttö Helen.

"Ole hyvä ja selitä tarkemmin."

"Suuret taloudelliset keksinnöt, joista Harold on puhunut", vastasi tyttö, "olivat niin kutsuttua työtäsäästävää kone ja parannusmallia — se tahtoo sanoa ne saattoivat miehen kykeneväksi tuottamaan enemmän kuin ennen samalla työllä tai tuottamaan saman vähemmällä työllä. Kollektiivisen teollisuushoidon aikana, yhdenvertaisten etujen vallitessa, kuten meillä on nyt laita, tulisi jokaisen tällaisen keksinnön seurauksena olemaan lisäännys kokonaistuotannossa tasanjaettavaksi kaikkien kesken tai jos kansa niin halusi ja äänesti tuotanto jäämään siksi mikä se oli ja työn säästäminen jaettavaksi vapaa-aikana kaikille. Mutta vanhan järjestelmän aikana ei ollut luonnollisesti mitään kollektiivista hallintoa. Kapitalistit olivat haltioita, ollen ainoita henkilöitä, jotka voivat harjoittaa suurempaa liikettä tai ryhtyä taloudellisiin yrityksiin ja siinä mitä he tekivät tai tekemättä jättävät, ei heillä ollut näkökohtana yleisön etu tai yhteinen voitto vaan yksinomaan heidän oma voittonsa. Ainoa syy, mikä voi saada kapitalistin ottamaan käytäntöön joku keksintö, oli toivo voittonsa suurenemisesta tuotannon lisääntymisen kautta samalla työllä tai saman tuotteen valmistamisen kautta vähemmällä hinnalla."

"Ottakaamme käsiteltäväksemme ensiksi ensimmäisen tapauksen. Otaksukaamme, että joku kapitalisti ottaessaan käytäntöön työtäsäästävän koneen on päättänyt pitää työssä kaikki entiset työjäisensä ja nauttia voittonsa saamalla suuremman määrän tuotantoa samalla kustannuksella. Nyt, jos kapitalisti halusi lisätä tuotantoaan ilman koneen apua, oli hänen palkattava lisää työläisiä, joille oli maksettava palkkaa, joka taasen myöhemmin kulutettiin ostaessa tuotteita markkinoilta. Tässä tapauksessa joka kerran tuotannon lisääntyessä myöskin oli jonkun verran lisäännystä, vaikkakaan ei yhtäpaljon kuin edellistä, myöskin yhteiskunnan ostokyvyssä. Mutta kun kapitalisti lisäsi tuotantoaan koneiden avulla lisäämättä työläistensä lukua, ei yhteiskunnan ostokyvyn puolella ollut huomattavissa vastaavaa lisäännystä korvaamaan kasvanutta tuotantoa. Osa ostokyvystä meni tosin palkoissa konetyöläisille, jotka rakensivat työtäsäästävät koneet, mutta se oli verrattain vähäistä verrattuna tuotannon lisäykseen, jota kapitalisti toivoi saavuttavansa koneistonsa avulla, sillä muussa tapauksessa ei hänellä suoranaisesti täyttämään entistä enemmän jo ennestään tulvillaan olisi ollut mitään syytä ostaa konetta. Lisätty tuotanto pyrki siten suoranaisesti täyttämään entistä enemmän ja ennesään tulvillaan olevia markkinoita; ja jos huomattavampi määrä kapitalisteja otti samalla tapaa käytäntöön koneita, tuli yltäkylläisyys muuttumaan täydelliseksi kriisiksi ja aiheuttamaan yleisen seisauksen tuotannossa."

"Välttääkseen tai pienentääkseen tällaista onnettomuutta voivat kapitalistit menetellä kahdella tavalla. He voivat, jos näkivät hyväksi, alentaa lisääntyneitten konetuotteittensa hintaa niin että yhteiskunnan ostokyky, joka oli pysynyt ennallaan, voisi käyttää ainakin lähes yhtä kaikki tuotannosta kuin se oli tehnyt vähemmälle tuotannolle kalliimmilla hinnoilla ennen koneiden käytäntöön ottamista. Mutta jos kapitalistit tekivät tämän, eivät he saavuttaneet mitään lisäetua koneiden käytäntöön otosta, koko voitto silloin langeten yhteiskunnalle. Tarpeetonta on sanoakaan, ettei tämä ollut kapitalistien tarkoitusperänä. Toinen menettelytapa heillä oli pitää tuotantoaan samassa määrässä, missä se oli ollut, ennen koneen käytäntöön ottamista ja hankkia voittonsa erottamalla työväkeä siten, säästäen työkustannuksissa. Tällä tavoin useimmassa tapauksessa tehtiinkin, sillä tavarain ylipaljous oli niin yleisesti uhkaamassa, että kapitalistit varoivat suuresti lisäämästä tuotantoa paitsi jos keksinnöt aukaisivat kokonaan uusia aloja. Esimerkiksi jos kone saattoi yhden miehen kykeneväksi tekemään kahden miehen työn, kapitalisti erotti puolet työvoimastaan, pisti säästön työkustannuksista taskuunsa ja silti pystyi tuottamaan yhtä paljon kuin ennenkin. Vielä lisäksi oli tällä menettelytavalla toinenkin etu. Erotetut työmiehet paisuttivat työttömien lukua, jotka kauppasivat itseään toistaan halvemmasta työtä saadakseen. Tämän kilpailun kiivaus teki pian kapitalistille mahdolliseksi alentaa palkkoja entiselle puolelle työvoimalleen, jonka hän oli työssään pidättänyt. Täten oli tavallisena seurauksena työtä säästävien koneiden käytäntöön ottamisesta; ensiksi työmiesten erottaminen ja sitten lyhemmän tai pitemmän ajan kuluttua palkkojen aleneminen niille, jotka työssä saivat pysyä."

"Jos oikein ymmärrän sinua", sanoi opettaja, "siten seurauksena työtäsäästävistä keksinnöistä oli joko tuotannon lisääntyminen ilman vastaavaa lisäännystä yhteiskunnan ostokyvyssä siten yhä lisäten ylijäämää tai muuten ehdottomasti yhteiskunnan ostokyvyn väheneminen erottamisten ja palkanalennusten kautta tuotannon kuitenkin pysyessä edelleen samana kuin ennenkin. Se tahtoo sanoa, puhtaana tuloksena työtäsäästävistä koneista oli erotuksen lisääminen tuotannon ja kulutuksen välillä, joka erotus jäi kapitalistien käsiin voitto-osana."

"Aivan niin. Ainoana johteena kapitalistille ottaa käytäntöön työtäsäästäviä koneita oli suuremman tuotanto-osan pidättäminen omaksi voitokseen kuin ennen vähentämällä työväenluokan osaa — toisin sanoin, työtäsäästävä koneisto, jonka olisi pitänyt hävittää köyhyys maailmasta, muuttui välineeksi voittojärjestelmän aikana köyhdyttämään kansan joukkoja vielä nopeammin kuin ennen koskaan."

"Mutta eikö kilpailu kapitalistien kesken pakottanut heitä uhraamaan osaa lisääntyneestä voitostaan hintojen alennuksen katitta päästäkseen tavaroistaan?"

"Epäilemättä, mutta sellaiset hinnanalennukset eivät lisänneet kansan kulutuskykyä paitsi milloin se tapahtui voitto-osasta ja kuten John meille selitti tänä aamuna, kun kapitalistit olivat kilpailun kautta pakotettuja alentamaan hintojaan, he säästivät voitto-osaansa mahdollisimman kauan korvaamalla hintojen alennuksia tavaran laadun huonontamisella tai alentamalla palkkoja, kunnes yleisöä ja palkkatyöläisiä ei voitu enempää nenästä vetää tai kiristää. Silloin vasta alkoivat he uhrata omaa voitto-osaansa ja silloin oli liian myöhäistä köyhtyneille kuluttajille lisätä kulutustaan. Aina oli asianlaita se kuten John sanoi, että maassa, jossa kansa oli köyhintä, olivat hinnat alimmat mutta ilman hyötyä itse kansalle."

AMERIKALAINEN MAANVILJELIJÄ JA KONEET.

"Ja nyt", sanoi opettaja, "haluan minä kysyä teiltä jotain työtäsäästävien keksintöjen vaikutuksesta siihen luokkaan niin kutsutulta kapitalisteja, jotka muodostivat suurimman osan Amerikan kansasta — tarkoitan maanviljelijöitä. Sen johdosta, että he omistivat farminsa ja työkalunsa, vaikkakin velan ja kiinnitysten painamina, olivat he jokatapauksessa muodollisesti kapitalisteja, vaikkakin yhtä säälittäviä kapitalistien uhreja kuin köyhälistötyöläiset. Työtäsäästävät maanviljelyskonekeksinnöt Amerikassa yhdeksännellätoista vuosisadalla olivat kerrassaan jotain ihmeteltävää saattaen yhden miehen kuten meille on kerrottu, kykeneväksi tekemään viidentoista miehen työn sataa vuotta ennemmin. Kuitenkin oli amerikalainen maanviljelijä käymässä suoraa perikatoa kohti juuri näitä keksintöjä käytäntöön ottaessa. Minkä syyksi laskette tämän? Miksi ei maanviljelijä yhdenlaisena kapitalistina läjännyt voittoja työtäsäästävistä koneistaan kuten muutkin kapitalistit?"

"Kuten jo olen sanonut", vastasi tyttö, "johtuivat työtäsäästävän koneiston antamat voitot palkatun työn lisääntyneestä tuotantokyvystä, siten saattaen kapitalistille mahdolliseksi joka tuottaa suuremman määrän samalla työkustannuksella tai yhtäläisen tuotannon vähemmällä työkustannuksella kun koneen korvaamat työläiset voitiin erottaa. Voittojen määrä oli siten riippuvainen harjoitetun liikkeen suuruudesta — se on palkattujen työläisten luvusta ja vastaavasta summasta, minkä työkustannukset koskivat liikkeeseen. Kun maanviljelystä harjoitettiin tavattomassa määrässä, kuten oli asian laita niin kutsutuilla bonanza farmeilla Yhdysvalloissa tänä aikana, kuuluen niihin kahdestakymmenestä kolmeenkymmeneen tuhanteen eekkeriin maata, tekivät niitä viljelevät kapitalistit suuria voittoja, jotka juuri suoranaisesti johtuivat työtäsäästävistä maanviljelyskoneista ja jotka olisivat olleet mahdottomia ilman niitä. Nämä koneet tekivät heidät kykeneviksi asettamaan markkinoille suuresti lisääntyneen tuotannon vähäisellä työkustannuslisäyksellä tai saman tuotannon suurella työkustannusten alennuksella. Mutta amerikalaisten maanviljelijäin varsinainen joukko toimi ainoastaan pienessä määrässä ja palkkasi ainoastaan vähän työvoimaa tehden itse pääasiallisesti oman työnsä. He voivat siten saavuttaa ainoastaan pienen voiton, jos ollenkaan työtäsäästävistä koneista erottamalla työväkeään. Ainoa keino, jolla he voivat niistä hyötyä nauttia, oli, ei vähentämällä tuotantokustannuksia, vaan lisäämällä tuotantoaan oman työnsä lisääntyneen tuottamiskyvyn kautta. Mutta ottaen huomioon, ettei tällä välin ollut tapahtunut mitään lisäännystä yhteiskunnan ostamiskyvyssä yleensä, ei löytynyt enempää rahoja heidän tuotteittensa ostamiseen kuin ennenkään ja luonnollisesti siis, jos maanviljelijäin koko joukko työtäsäästävien koneiden avulla lisäsi tuotteitaan, he voivat saada kasvaneesta tuotannostaan ainoastaan halvennetun hinnan, niin että he lopuksi eivät saaneet enempää suuremmasta sadosta kuin vähemmästäkään. Vieläpä, he eivät voineet saada niinkään paljoa, sillä vähäinenkin ylijäämä ahtaalla olevan kapitalistin käsissä, joka sitä ei voinut säilyttää, vaan oli pakotettu myymään, vaikutti alentamalla markkinahinnat määrään, joka oli kokonaan vähempi suhteellisesti ylijäämään. Yhdysvalloissa oli tällaisten pikkumaanviljelijäin luku määrä niin suuri ja heidän pakkonsa myydä tuotteensa niin suuri, että loppupuoliskolla vuosisataa he eivät pilanneet ainoastaan omia markkinoitaan, vaan myöskin suurten kapitalistien markkinat, jotka viljelivät suuria farmeja."

"Loppupäätöksenä siis on", sanoi opettaja, "että puhdas tulos työtäsäästävistä koneista Yhdysvaltojen pikkufarmarijoukolle oli turmiota tuottava."

"Epäilemättä", vastasi tyttö. "Tämä on sellainen tapaus, jossa historialliset tosiseikat ehdottomasti todeksi näyttävät järjellisen teorian. Kiitos voittojärjestelmälle keksinnöt, jotka kertasivat maanviljelijän tuotantokyvyn viisitoista kertaiseksi, saattoivat hänet vararikkoon ja niin kauan kuin voittojärjestelmää säilytettiin, ei hänellä ollut mitään pelastuksen toivoa."

"Olivatko maanviljelijät ainoa pikkukapitalistiluokka, jota työtäsäästävä koneisto pikemmin vahingoitti kuin auttoi?"

"Sääntö oli sama kaikille pikkukapitalisteille, missä hyvänsä ammatissa he sitten olivatkaan. Perustana sille oli, kuten olen sanonut, se seikka, että kapitalistien saavuttama voitto työtäsäästävistä koneista oli suhteellinen työmäärään, jonka he koneiden vuoksi voivat erottaa — se tahtoo sanoa, suhteellinen heidän liikkeensä suuruuteen. Jos kapitalistin liikkeenharjoitusmäärä oli niin pieni, ettei hän voinut tehdä suuria säästöjä työkustannusten vähentämisellä hankkimalla koneistoa, silloin saattoi sellaisen koneen käytäntöönottaminen hänet epäedulliseen asemaan verrattuna suurkapitalisteihin. Työtäsäästävät koneet olivat siten yhtenä voimakkaimmista vaikuttimista, jotka loppupuolella yhdeksättätoista vuosisataa tekivät pikkukapitalistille mahdottomaksi millään alalla kilpailla suurkapitalistien kanssa ja auttoivat taloudellisen maailman hallinnon kokoamista aina harvempien ja harvempien käsiin."

"Otaksutaanpa, Helen, ettei vallankumousta olisi tapahtunut, että työtäsäästäviä koneita olisi edelleen keksitty yhtä nopeaan kuin ennenkin ja että suurkapitalistien etujen yhdistyminen, jota jo ennustettiin, olisi saatu täydelliseksi niin että heidän väliseen kilpailuun kulutettujen voittojen hukka olisi lakannut, mikä olisi siitä ollut seurauksena?"

"Siinä tapauksessa", vastasi tyttö, "kaikki se rikkaus, jota oli tuhlattu kauppakilpailuun, olisi tuhlattu lisäksi ylellisyyteen, mitä jo ennen siihen tuhlattu. Vuosi vuodelta keksityt uudet koneet olisivat jatkaneet mahdollisuutta yhä pienemmälle ja pienemmälle osalle ihmiskuntaa tuottaa kaikki ihmiskunnan elintarpeet ja muu osa ihmiskuntaa, näihin lukien työläisten lukemattomat joukot olisivat saaneet työskennellä hyödyttömässä työssä hankkiakseen aineksia rikkaiden ylellisyydelle tai saaneet olla näiden persoonallisina palkollisina. Maailma olisi siten tullut jaetuksi kolmeen luokkaan: isännistöluokka, jonka lukumäärä oli rajotettu; suuri lukuinen määrä hyödyttömässä työssä olevia työläisiä, jotka olivat palkatut hankkimaan ylellisyystarpeita isännistöluokalle; ja pienoinen joukko hyödyllisesti tuottavia työläisiä, jotka koneiden täydellisen kehityksen kautta olisivat kykeneviä hankkimaan kaikille tarpeet. Tarpeetonta on sanoa, että kaikki muut paitsi isännät olisivat olleet alhaisimmassa tilassa elinehtoihinsa nähden. Riutuvat valtakunnat muinaisina aikoina ovat usein tarjonneet tällaisia kuvia keisarillisesta ja aristokraattisesta loistosta, jonka varustamiseksi ja ylläpitämiseksi nälkäänäkevien kansojen työ käytettiin. Mutta ei mikään muinaisuudessa esiintyvä kuva olisi vetänyt vertoja sille, mitä kahdennellakymmenennellä vuosisadalla olisi ollut näytettävänä, jos suuri vallankumous olisi sallinut yksityiskapitalismin saattaa kehityksensä huippuunsa. Muinaisina aikoina kansan suuria joukkoja on täytynyt käyttää hyödylliseen työhön varustaakseen maailman tarpeet, joten isäntien loistoon ja iloituksiin saatavissa oleva työväen osa on ollut verrattain pieni. Mutta rahavaltaisessa keisarikunnassa arvelemme me keksintönero työtäsäästävien koneiden avulla olisi saattanut isännät kykeneviksi käyttämään suurimman osan alamaisistaan oman valtionsa ja ylellisyytensä palvelukseen, kuin olisi ollut mahdollista minään muuna historiallisena itsevaltiuden aikana. Kauhistuttavat näytelmät ihmisten jumaliksi korottamisesta nöyrälle ja palvelevalle kansalle, joita Assyria, Egypti, Persia ja Rooma tietävät kertoa, olisivat nykyisten rinnalla himmentyneet pieniksi."

"Jo riittää, Helen", sanoi opettaja. "Todistelmiesi nojalla me jätämme tutkistelemisemme yksityiskapitalismin taloudellisesta järjestelmästä, jonka suuri vallankumous on ainaiseksi hävittänyt. Luonnollisesti on olemassa suuri joukko muita kohtia ja sivuseikkoja kysymyksessä, joita voisimme ottaa käsitelläksemme, mutta niiden tutkiminen olisi yhtä hyödytöntä kuin mieltämasentavaakin. Minä arvelen, että me olemme jo käsitelleet tärkeimmän kohdan. Jos te käsitätte, miksi ja miten liikevoitto, korko ja vuokra synnyttivät rajoituksen yhteiskunnan useimpien kulutusvoimalle pieneen osaan sen tuottavasta voimasta, siten taasen vuorostaan sortaakseen jälkimmäistä, olette te käsittäneet salaisuuden maailman köyhyyteen ennen vallankumousta sekä mahdottomuuteen saada aikaan mitään huomattavampaa tai pysyväistä parannusta millään alalla ihmiskunnan taloudellisia oloja siihen saakka kunnes yksityiskapitalismi, josta liikevoittojärjestelmä vuokrineen ja korkoineen olivat tärkeitä ja eroittamattomia osia, tulisi poistetuksi."