LUKU X.

Keskiyön kylpy.

Vasta pimeän tultua saavuimme kotiin ja vasta useamman tunnin kuluttua olimme saaneet kerrotuksi kokemuksemme. Isäntäväkeni ei kuitenkaan koko aikana tuntunut kyllästyvän kuunnellessaan kuvauksia nykyajan asioista saamistani vaikutelmista, vaan näytti olevan yhtä innostunut kuulemaan mitä minä niistä ajattelin kuin minä itse olin innostunut näiden asiain suhteen.

"Katsokaahan", sanoi Edithin äiti, "se on vain jonkinlaista turhamaisuuden ilmaisua meidän puoleltamme. Te olette meille jonkinlaisena kuvastimena, josta voimme nähdä miltä näytämme eri näkökannalta katsellen kuin omaltamme. Ilman teitä emme olisi milloinkaan havainneet olevamme mitään erinomaista väkeä, sillä itse mielestämme, sen teille vakuutan, olemme sangen tavallisia ihmisiä."

Siihen minä vastasin että puhuessani heidän kanssaan hekin tuntuivat minusta olevan peilinä minulle ja aikalaisilleni, mutta peilikuva ei millään tavoin minun turhamaisuuttani kutkutellut.

Kun puhuessamme värikellon kupu kiertyen valkoiseksi osotti puoliyön olevan käsissä, puhui joku vuoteelle menosta, mutta tohtorilla oli toinen aatos.

"Minä ehdotan", hän sanoi, "että hyvää yölepoa kaikki saadaksemme lähdemme kylpylaitokseen kylpemään."

"Onko mikään yleinen kylpylaitos avoinna näin myöhään?" sanoin, "Minun aikanani kaikki oli suljettu jo kauan ennen."

Silloin tohtori antoi minulle selityksen, joka vaikka onkin itsestään selvä asia kahdennenkymmenennen vuosisadan lukijoille minua koko lailla hämmästytti, että mikään yleinen palvelus- tai mukavuuslaitos ei ole tätänykyä koskaan vuoden mittaan suljettuna, enemmän yöllä kuin päivälläkään; ja että vaikka tämänlainen palvelus laajuutensa suhteen vaihteleekin riippuen kysynnästä, ei se milloinkaan vaihtele laatunsa puolesta.

"Me arvelemme", sanoi tohtori, "että useitten pienempäin epämukavuuksien rinnalla teidän päivienne elämässä ei mikään voinut olla kiusallisempaa kuin alituinen keskeytys koko yleisessä toiminnassa tai sen suurimmassa osassa joka yö. Suurin osa ihmisistä nukkuu kyllä silloin, mutta aina on osa heistä valveilla ja liikkeellä ja kaikki meistä joskus, ja me pitäisimme sangen laimeana toimintana sitä joka ei yötyöläisille varaisi yhtä hyvää palvelusta kuin päivätyöläisillekin. Te tietysti ette voineet sitä tehdä, kun teiltä puuttui yksinomainen teollisuusjärjestö, mutta meille se on sangen helppoa. Meillä on yö- ja päivävuorot kaikilla yleisessä palveluksessa — ensinmainitut tietysti paljon pienemmät."

"Miten on yleisten juhlapäivien laita; oletteko ne hyljänneet?"

"Jotenkin yleisesti. Tilapäisiä yleisiä juhlapäiviä teidän aikananne kansa ylisti, koska ne olivat kipeästi tarpeeseen aikoina jolloin sai vapaasti hengittää. Tätä nykyä kun työpäivä on niin lyhyt ja työvuosi on ripoteltu täyteen pitkiä loma-aikoja, ei vanhanaikainen juhlapäivä enää täytä mitään tarkoitusta ja sitä pidettäisiin vain vastuksena. Me mieluummin valitsemme ja käytämme vapaa-aikamme niinkuin haluamme."

Askeleemme johdimme Leanderin kylpylaitokseen. Minun ei tarvitse muistuttaa bostonilaisia että tämä on vanhempia kylpylaitoksia ja sitä pidetään paljon vähempiarvoisena kuin nykyaikaisia rakennuksia. Minusta se kuitenkin oli sangen vaikuttava nähtävä. Korkea huikaisevan valoisa sisusta, ääretön uima-amme, neljä suurta vesisuihkua, jotka täyttivät ilman timanttiloisteella ja alas syöksevän veden loiskeella, sekä kirjavapukuinen ja naurava kylpijäin joukko muodosti vilkkaan ja komean näyn joka oli sangen vaikuttava johdatin nykyisen elämän urheilupuolen tutustumiseen. Suloisimmalta kaikesta tuntui ääretön vesijoukko jonka teki läpinäkyvän kirkkaaksi valkeasta pohjasta heijastuva valo, joten uijat koko ruumis näkyvissä olivat kuin leijailemassa jollain valoisalla smaragdipilvellä, ja katsoja sai sen vaikutuksen että he kelluivat painottomina kuin poijut veden pinnalla, mikä yhtä paljon oli hämmästyttävää kuin ihastuttavaa. Edith kiirehti kertomaan minulle kuitenkin ettei tämä ollut mitään uusien ja suurempien kylpylaitosten kauneuden rinnalla, missä pohjapeitteen värejä vaihtelemalla vesi on saatu sädehtimään kaikissa sateenkaaren väreissä, samalla kuin se on säilyttänyt läpinäkyvän kirkkautensa.

Olin kuvitellut että vesi olisi suolatonta, mutta vihreä väri osotti sen kuitenkin olevan merivettä.

"Meillä on huonot käsitykset suolattomasta vedestä uintivetenä, kun vain suolaista saamme", sanoi tohtori. "Tämä vesi on Atlantin viimeistä nousuvettä."

"Mutta miten saatte sen näin korkealle?"

"Me saatamme sen itsestänsä nousemaan", naurahti tohtori; "olisihan surkeata, ellei nousuveden voima, joka koko sataman veden nostaa seitsemän täyttä jalkaa, voisi nostaa sen vähän mitä me tarvitsemme hiukan korkeammalle. Älkää katsoko sitä niin epäilevästi", hän lisäsi. "Minä tiedän että Bostonin satamavesi ei läheskään ollut kyllin puhdasta uintia varten teidän päivinänne, mutta se kaikki on muuttunut. Teidän lokaviemärilaitoksenne, muistakaa, ovat unhottuneita iletyksiä, eikä mitään mikä voi saastuttaa lasketa mereen tai jokeen nykyaikana. Siitä syystä me voimme käyttää ja käytämmekin merivettä emme ainoastaan kaikissa julkisissa kylpylaitoksissa, vaan myös varaamme sitä erikoisia kotikylpyjä varten ynnä kaikkiin yleisiin vesisuihkuihin jotka siten loppumattomme varastoineen voivat aina olla käynnissä. Alutta käykäämme sisälle."

"Kuten tahdotte", sanoin tuntien kuin kylmää väristystä, "mutta oletteko varma ettei se ole liian kylmää? Valtameren vettä me pidimme liian kylmänä uintia varten syyskuussa."

"Ajattelitteko että viemme teidät kuolemaan?" sanoi tohtori. "Tietysti on vesi lämmitetty kohtuullisen lämpimäksi; nämä kylpylaitokset ovat avoinna kaiket talvetkin."

"Mutta herran nimessä, miten voitte lämmittää tällaiset suuret määrät vettä joka vielä tavan takaa vaihtuu, varsinkin talvella?"

"Oh, meidän tuntoamme ei ollenkaan vaivaa se mitä nousuveden saatamme puolestamme tekemään;" vastasi tohtori. "Me annamme sen nostaa veden tänne ylös ja lämmittääkin sen. Katsokaahan, Julian, kylmä ja kuuma ovat sanoja ilman todellista merkitystä, pelkkää kiemailevaa tuulahdusta jota luonto työntää esille osuttaen vaativansa hiukan kosiskelua. Se tahtoo aivan yhtä hyvin lämmittää kuin jäädyttääkin teitä, jos vain osaatte sitä oikein lähestyä. Lumimyrskyt, jotka teidän sukupolveanne palelluttivat, olisivat aivan yhtä hyvin voineet olla hiilikaivostenne tehtäviä toimittamassa. Te näytätte epäuskoiselta, mutta sallikaa minun nykyaikaisten olojen ymmärtämiseksi tarvittavana ensimmäisenä selityksenä sanoa että voima, ynnä kaikki siihen kuuluva valo, lämpö ja energia, on tätä nykyä käytännössä loppumaton ja maksuton ja tuskin tulee kysymykseen minään tekijänä mekaanillisissa arvioissa. Nousuveden, tuulien ja vesiputousten käyttäminen on kuitenkin vain puolieräisiä keinoja luonnon voimalähteiden esille tuomiseksi verrattuina toisiin käytännössä oleviin joiden kautta rajaton voima on kehitetty luonnon alkuperäisestä epätasaisuuden olotilasta."

Hetkistä myöhemmin olin nauttimassa suloisinta merikylpyä mikä vielä milloinkaan oli osakseni tullut; kokonaan uusi tunne elämässäni oli se minkä sain suihkujen alla pulikoidessani.

"Te olette pian kahdennenkymmenennen vuosisadan bostonilaisten ensi luokassa", sanoi tohtori nauraen minun riemulleni. "Sanotaan että meidän nykyaikaisen sivistyksen merkittävänä piirteenä on että kehityksemme tavoittelee kaukaisten esi-isiemme sammakkomuotoa; nähtävästi te ette tahdo asettua joukon kulkua estämään."

Kello oli yksi kotiin saapuessamme.

"Minä luulen", sanoi Edith toivottaessani hänelle hyvää yötä, "että kymmenen minuutin kuluttua olet jälleen yhdeksännentoista vuosisadan ystäviesi joukossa, jos uneksit samoin kuin viime yönä. Mitäpä antaisinkaan jos voisin tehdä sen matkan kanssasi ja itse nähdä miltä maailma silloin näytti!"

"Ja minä antaisin yhtä paljon säästyäkseni sen kokemuksen uudistuksesta", sanoin, "ellei se tapahtuisi sinun seurassasi."

"Tarkoitatko että todella pelkäät uneksuvasi vanhoista ajoista jälleen?'"

"Pelkään niin suuresti", vastasin, "että minulla on hyvä halu istua ylhäällä koko yön välttääkseni toisen sellaisen painajaisen ilmestymistä."

"Rakas ystävä, eihän sinun sitä tarvitse tehdä", hän sanoi. "Jos haluat, niin minä pidän huolta ettei sinua enää sillä tavoin kiusata."

"Oletko sitten loihtija?"

"Jos minä kiellän sinua erikoisesta asiasta uneksimasta, niin et uneksi", hän sanoi.

"Sinä olet kyllä valvovain ajatusteni herratar", sanoin; "mutta voitko johtaa nukkuvaa ajatustanikin samoin?"

"Saat nähdä", hän sanoi ja terottaen silmänsä minun silmiini, sanoi hän levollisesti, "muista, sinä et uneksu mitään tänä yönä mikä kuului vanhaan elämääsi!" Ja hänen puhuessaan tunsin mielessäni että niin oli käyvä kuin hän sanoi.