XXIX LUKU.
Reading edition
MINULLE OSOTETAAN KUNNIOITUSTA.
"Ja nyt", jatkoi opettaja katsahtaen gallerille, jossa tohtori ja minä istuimme piilossa, "on minulla suuri hämmästys teidän varallenne. Niiden joukossa, jotka ovat kuunnelleet luentoanne tänään, sekä aamu- että iltapäivällä on muuan henkilö, jonka nimen teidän tulisi voida arvata sanoessani, että kaikista henkilöistä maan päällä, hän on ehdottomasti pystyvin ja ainoa täysin pätevä arvostelemaan, miten tarkka teidän kuvauksenne yhdeksännentoista vuosisadan oloista on ollut. Ettei tieto siitä olisi häirinnyt tyyneyttänne, olen minä tähän saakka pidättänyt kertomasta, että meidän luonamme on tänään saapuvilla ei vähemmän huomattava vieras kuin Julian West ja että hän on hyväntahtoisesti suostunut sallimaan minun esittää itsensä teille."
Minä olin myöntynyt pikemmin vastenhakoisesti opettajan pyyntöön, kun en olisi halunnut asettaa itseäni uteliaisuuden esineeksi. Mutta minun oli kumminkin vielä tehtävä tuttavuutta kahdennenkymmenennen vuosisadan poikien ja tyttöjen kanssa. Kun he saapuivat ympärilleni, oli helppoa tyttöjen kiihkeistä silmäyksistä ja poikien liikutetuista kasvoista nähdä, miten suuresti heidän mielikuvituksensa oli hämmästyksissä läsnäoloni vuoksi heidän joukossaan ja miten kaukana heidän tunteensa olivat tavallisesta ja epämiellyttävästä uteliaisuudesta. Mielenkiinto, jota he minuun osottivat oli niin täydellisesti myötätuntoista, ettei se olisi voinut loukata hienotunteisintakaan luonnetta.
Tällainen oli itseasiassa ollut kaikkien täysikasvuistenkin henkilöitten käytös minua kohtaan, joita olin tavannut, mutta olin tuskin odottanut samaa käytöskykyä koululapsilta. Minä en, kuten näytti, ollut kylliksi ottanut huomioon sitä vaikutusta, joka oli tapoihin sillä hienostumisen ilmakehällä, joka ympäröi nykyajan lapsia aina kehdosta alkaen. Nämä nuoret olennot eivät olleet koskaan nähneet karkeutta, raakuutta tai sopimatonta käytöstä kenenkään puolelta. Heidän luottamustaan ei oltu koskaan väärinkäytetty, heidän tunteitaan loukattu tai heidän epäluuloaan kiihoitettu. Kun he eivät koskaan olleet kuvitelleetkaan löytyvän sellaista olentoa, kuin yhteiskunnallisesti ylempänä tai alempana olevaa henkilöä, eivät he olleet oppineet kuin yhden käytöstavan. Kun heillä ei koskaan ollut ollut tilaisuutta synnyttää väärää tai pettävää vaikutusta tai jotain sen tapaista, oli luonnollista, etteivät he tietäneet, mitä teeskentely oli.
Todenteolla ovat nämä taloudellisen yhdenvertaisuuden toisarvoiset seuraukset, nämä siveelliset ja yhteiskunnalliset mullistukset, jotka loivat ihmisten kanssakäymiselle ylevän ilmapiirin, kaikesta huolimatta olleet suurinta apua jota itse periaatteesta on ollut ihmisonnelle.
Heti jouduin puhumaan ja leikkiä laskemaan tämän nuoren joukon kanssa niin kevyesti kuin olisin heidät aina tuntenut, ja heidän hartaasti kuunnellessaan mitä heille kerroin vanhan ajan kouluista ja itse huvia nauttien heidän naiivien huomautustensa johdosta livahti tunti huomaamatta ohitse. Nuoriso on aina innostavaa ja näiden raittiiden, kauniiden ja nerokkaiden olentojen läsnäolo vaikutti kuin viinikylpy.
Florence! Ester! Helena! Marion! Margaret! George! Robert! Harald! Paul! — En milloinkaan unohda sitä tähtisilmäisten tyttöjen ja komeitten poikain joukkoa, jossa ensiksi tutustuin kahdennenkymmenennen vuosisadan tyttöihin ja poikiin. Voiko olla, että Jumala lähettää suloisempia sieluja maan päälle nyt kun se niille on niin paljon soveliaampi?